Lars Holmström näkymättömän edessä

Taidemaalari Lars Holmström täyttää kesäkuussa 60 vuotta. Hänet tunnetaan maalauksistaan ja grafiikastaan. Holmströmin töissä näkyy kiinnostus visuaalisiin perusasioihin, kuten väreihin ja muotoihin.

Lars Holmström.

Lars Holmström syntyi Tampereella, mutta perhe muutti Varkauteen, kun Holmström oli kolmevuotias. Kahdeksanvuotias Lars sai palkinnon koulun piirustuskilpailussa, ja muutamaa vuotta myöhemmin opettaja lähetti hänen piirustuksensa, joka kuvasi merimaisemaa, eräälle säveltäjälle.

- Noin kymmenvuotiaana ajattelin, että minusta tulee arkkitehti. Murrosiässä aloin kokea epämääräisiä vieraantuneisuuden, erilaisuuden ja yksinäisyyden tuntoja, Holmström muistelee.

Lukioaikana kuvataide ja maalaaminen alkoivat vetää puoleensa. Holmström alkoi käyttää öljyvärejä 16-vuotiaana ja maalasi niillä surrealistisia kuvia. Ilmaisun tarve alkoi tulla esiin.
- Lukioaika oli minulle ikään kuin ensimmäinen taidekoulu. Kuvaamataidon opettajani oli hyvä ja kannustava, joten vein töitäni hänelle nähtäväksi. Lukion jälkeen tuntui, ettei minua kiinnosta mikään ns. tavallinen työ. Lahden taideoppilaitos aloitti toimintansa 1971. Pyrin sinne vapaan taiteen linjalle ja minut hyväksyttiin. Olisin voinut opiskella myös valokuvauksen linjalla, mutta valitsin taidemaalauksen, koska se oli sitä mitä halusin tehdä, Holmström sanoo.

Lars Holmströmin teos O vuodelta 2007, reliefimaalaus, 120 x 120 x 8 cm.

Vuonna 1973 Holmström valmistui taidemaalariksi Lahden taideoppilaitoksesta. Koulun opettajat vaikuttivat hänen ilmaisuunsa: Reino Hietanen oli maalauksen opettajana, Paul Osipow opetti sommittelua ja Timo Aalto värioppia. Heidän opetuksensa johdatti häntä surrealismista konstruktiivisempaan suuntaan.
- Ymmärsin, että värit ja muodot sinällään kuvan perustekijöinä kiinnostavat minua, sanoo Holmström.

Raimo Kanerva opetti koulussa serigrafiaa, joka oli vielä 1970-luvun Suomessa vähän käytetty menetelmä. Holmström kiinnostui menetelmästä ja vuodesta 1975 hän alkoi tekemään serigrafiaa enemmän.

Näkyvän maailman toiselta puolelta

Lars Holmströmiä kiinnostavat konkreettinen materia ja konstruktiivinen taide. Teos esittää itseään ja viittaa itseensä muodostaen näkyvän rajapinnan takana olevaan toiseen ulottuvuuteen, kuin verhon kätkemään näkymään, joka sisältää uusia, monitulkintaisia merkityksiä. Päällimmäiseksi Holmströmin teoksissa nousevat värit, muodot ja hahmot. Nämä perusasiat kiinnostavat häntä loputtomasti.
- Näen värillisiä alkukuvia, jostakin kumpuavia visuaalisia aihioita, jotka generoituvat vähitellen teoksiksi. Ideat lähtevät usein asioista, joiden olemassaoloa ja merkitystä en ole ennen havainnut. Kun idea on hahmottunut, värien käyttö ja sommittelu ovat tiedostettuja prosesseja. Valmis teos voi antaa katsojalle täysin erilaisia mielikuvia kuin mitä olen tarkoittanut, sanoo Holmström.

Holmströmin uusin ilmaisuväline on digitaaligrafiikka, jonka tekniset mahdollisuudet kiinnostavat yhä enemmän. Tekniikan kehittyessä mahdollisuudet toteuttaa omia pyrkimyksiä lisääntyvät. Digitaaligrafiikan vedostus tehdään painossa, joten maalausten tekemiseen jää enemmän aikaa. Yhden serigrafiasarjan vedostamiseen saattaa mennä noin viikko. Sen sijaan suunnitteluun kuluu aikaa suunnilleen yhtä paljon menetelmästä riippumatta.
- Serigrafioissa ja maalauksissa värien skaala on laajempi kuin digitaaligrafiikassa, siksi digitaaligrafiikkaa täytyy tehdä sisällön ja välineiden ehdoilla. Maalauksissani ja serigrafioissani voin tavoittaa värien voiman merkityksen, Holmström kuvaa.

Ensimmäisen tietokoneensa Holmström hankki jo 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa hän kokeili kuvankäsittelyä. Vuonna 1992 valmistui ensimmäinen digitaaligrafiikan sarja Syn, joka perustui Syn-tilateokseen. Digitaaligrafiikassa Holmström käyttää itse ottamiaan valokuvia, joita hän käsittelee kuvankäsittelyohjelmilla ja lopuksi painattaa kuvat. Konstruktiiviset teokset syntyvät vektorigrafiikalla. Sekatekniikkateoksissa, synteettisessä digitaaligrafiikassa, hän yhdistelee väreillä tekemiään originaaleja ottamiinsa valokuviin tai skannattuun materiaaliin.

Digitaalivedokset muodostavat poikkeuksen Holmströmin ei-esittävässä tuotannossa. Esimerkiksi Hanni-sarjan teokset esittävät taiteilijan tytärtä ja Tropé-vedossarja tutkii naisvartaloa.

jatkuu seuraavalla sivulla >>