Matti Kalkamo suosii pronssivalua. Toisinaan se yhdistyy kierrätettyihin esineisiin, kuten Les Miserables -teoksessa. Kalkamo viittaa työn nimessä Victor Hugoon. Tosiaan, monissa veistoksissa on eräänlaista 1800-lukulaista kärsimystä. Teollistuminen on edennyt jälkivaiheisiinsa, mutta kurjia piinataan yhä. Katsellessani Hour of Prayer -teoksen ihmishahmoja huomaan ajattelevani toistakin tekijää 1800-luvulta, eli Auguste Rodinia ja vääntelehtiviä hahmoja hänen Helvetin portissaan.

- Rodin, se oli kova kundi, Kalkamo kommentoi. Ilmenee, että hänkin on ihaillut Helvetin portin yksityiskohtia.

- Kuvanveistäjät saattoivat tehdä yhtä teosta vuosikymmenen verran. Nyt on tuotava joka vuosi uutta esille. Ja harva on enää innoissaan Rodinista.

Osa Matti Kalkamon teoksesta Les Miserables.

Kalkamo keräsi pullot Les Miserables -teoksen jalustoiksi alkoholistien yömajan liepeiltä. Pullonkorkkien lähtökohtana ollut Victor Hugon rintakuva näyttää tutulta. Tarkemmin katsoen se saattaa olla nimenomaan Rodinin veistämä. Vanhaherra Rodin työntyy ilmeisen päättäväisesti mukaan.

Kesällä Kalkamo lähtee Cité internationale des Arts -residenssiin Pariisiin. Yhtenä ajatuksena matkassa on nähdä Pariisin Rodin-museo, siellä oleva Helvetin portti ja muut veistokset.

Kalkamo kertoo, että korkkien esikuvana ollut pronssinen rintakuva oli aikoinaan tullut perheen kirjahyllyyn sotasaaliina Venäjältä. Esine lienee kopion kopio, joten kukaan ei tiedä, kenen tekemä veistos alunperin oli. Hän pienensi rintakuvan pulloihin sopivaksi.

Rukouksen paikka

- Siinä on naurua ja itkua samassa työssä, Kalkamo sanoo.

Kalkamon Hour of Prayer -teos on tehty Meksikossa. Guadalupen neitsyen naapurissa tuli neitsyt Maria mukaan luonnostaan. Veistos on ateistin kuvaus siitä, kuinka lapsuuden opit ja uskomukset nousevat pintaan hädän hetkellä.

Matti Kalkamon teos Hour of Prayer.

- Jos roikkuisin autokolarin jäljiltä jyrkänteellä, varmasti huutaisin äitiä ja Jeesusta, Kalkamo sanoo.

- Me taiteilijat kuljetaan maailman tuskan perässä. Oikeastaan me ryömitään sotateollisuuden jalanjäljissä.

- Kuvanveiston materiaalithan ovat usein tuttuja sotateollisuudesta, kuten pronssi, rauta ja lujitemuovi, Kalkamo tarkentaa.

Hiljaa hyvää tulee

- En ole aikaisemmin ollut ehdokkaana kilpailuissa. Paremmin olen poika varjoisilta kujilta, Kalkamo kommentoi Ars Fennica -ehdokkuuttaan.

- Olen kyllä ihmetellyt, että päädyin kisaan mukaan. Mutta ei tuollainen juttu vaikuta mun työskentelyyni.

- Teen omaa duuniani. Tämä on eri juttu kuin Anttilassa, jossa on joka viikko uudet kujeet, Kalkamo sanoo.

Kiasman näyttelyyn on tulossa ehkä kaksi työtä. Veistoksia syntyy hitaasti mutta varmasti. Kalkamo saa vuodessa valmiiksi pari suurempaa veistosta, joskin pienempiä töitä syntyy usein sivussa. Muitakin näyttelyitä on tulossa, muun muassa Heli Ryhäsen kanssa Taidesalonki Husaan lokakuussa.

Keskustelu käytiin enimmäkseen vapunaattona iltapäivällä. Ehkä se vaikutti tunnelmaan. Kesken kirjoittamisen kävelin keskustassa. Keskustorin vapputunnelma tuntui sillä hetkellä taide-elämykseltä. Hilpeä nousuhumala ja neonpunainen karnevaali täyttivät kadut ja puistot. Parissa tunnissa tunnelma taittui kuitenkin levottomaksi ja liikehdinnässä oli mukana jo annos tuskaa. Itkua ja naurua, kuten kunnon taideteoksessa. Yksinäinen jussipaita roikkui puussa helteisenä vellovan Koskipuiston laidalla.

Kalkamo jatkaa työtään. Työt valmistuvat kun valmistuvat - ehkä nopeammin kuin Rodinin portti, joka 37 vuoden työn jälkeen oli vielä kesken.