Kertokaa siitä kun ei saa

Taiteen keskustoimikunta teki pari vuotta sitten tutkimuksen kielteisen apurahapäätöksen vaikutuksista taiteilijan työhön. Tuloksena todettiin, ettei kielteisyydellä ole mitään vaikutusta, kuvataiteilijat jatkavat työtään kuitenkin. Saman tiesi sanoa valtiovarainministeri Iiro Viinanen jo viime laman aikaan 1990-luvulla.

Kun olin alle kolmekymmenvuotias, en muista nauraneeni. Taidekoulun jälkeen kävin palkkatöissä. Rahat riittivät ruokaan ja vuokraan, mutta oma taiteellinen ajattelu oli hunningolla. Tuli lama ja ostimme keskusta-asunnon 3.000 euron pääomalla. Omistusasuminen oli edullisempaa kuin olla vuokralla ja lopulta oli varaa myös omaan työhuoneeseen.

Muistan saaneeni apurahoja, sen verran, että makuun pääsin. En kuitenkaan niin menestyksekkäästi, että olisin päässyt siitä lehtiin puhumaan. Vuoden 2009 nuoren taiteilijan Hannu Karjalaisen mukaan Suomessa on paljon helpompaa olla taiteilija kuin Ranskassa, sillä täällä saa helposti apurahoja. Menestynyt taiteilija on aina asiantuntija.

Räystäsveistos Nidaroksen tuomiokirkosta Trondheimista.

Onneksi olen sittemmin oppinut nauramaan. Minä olen kikatellut, kun näyttelyjen ovet eivät ole auenneet, nauranut kyyneliin asti, kun työ ei ole luistanut, ja kiljahdellut kun apurahapäätökset ovat olleet kielteisiä. Sitten vasta hohotus on alkanut, kun on selvinnyt, kuka kenellekin antaa mitäkin. Olen hirnunut ajatellessani, miten maakunnassa asuvalla keski-ikäisellä naisella voi olla näin vääränlaisia kavereita - varsinkin sitten, kun on paljastunut, etteivät ne edes kavereita ole. Päivän on pelastanut ajatus, että apurahan jakajat ovat hölmöläisiä.

Jokin aika sitten tapasin taiteilijakollegan, joka pitää taulukkoa siitä, kenelle apurahat annetaan ja miten ne kasautuvat. Kollega oli itsepintaisen vakuuttunut siitä, että jos ei tule apurahoja, ei ole myöskään arvostettu. Patologinen ahdistus tappaa hitaasti ja varmasti. Eikä siinä ole mitään hauskaa. Vanhemman polven taiteilijan muistokirjoituksessa kerrottiin hienosta elämäntyöstä ja saaduista kunnianosoituksista. Tekstin viimeinen kappale käsitteli sitä, miten taiteilija oli elämänsä loppuun asti pahoilla mielin, koska ei ollut saanut työlleen arvostusta. Hän ei ollut koskaan saanut valtion taiteilija-apurahaa.

Apurahattomuudesta ja kielteisistä päätöksistä voisi kerätä antologian. Jotta asia toteutuu, toivon että tarinoita kerrotaan ja aiheesta valitetaan. Minulle saa soittaa tai lähettää sähköpostia. Kirjoitan kuulemani ylös.

Teksti: Taidemaalari Tiina Lamminen
tiina.lamminen@artists.fi

JK. Suomen Taiteilijaseura on avannut uudistuneet kotisivut. Sieltä löytyvät mm. sähköinen Taiteilija-lehti ja tiedotteita. Sivut löytyvät osoitteesta www.artists.fi