TAITEILIJAELÄMÄÄ

Anna Kirstinä, puheenjohtaja.

Taiteilijoita on moneen lähtöön. Itse en ole onnistunut törmäämään siihen stereotyyppiseen boheemiin kuvataiteilijaan, josta kaupunkilegendat kertovat. Erikoisia ja villejäkin toisinajattelijoita olen tavannut. Taiteen tekemisen suhteen toiset ovat enemmän käsityöläisiä, kun taas toiset lähestyvät työskentelytavaltaan tutkijaa. Suhde teoksiin mahdollisina markkina-arvoisina objekteina vaihtelee: toisilta markkinointi ja kaupanteko sujuvat helpommin, kun taas toisille on suorastaan ylitsepääsemättömän vaikeaa hinnoitella teoksistaan.

Olen miettinyt, millaista taiteilijaelämä oikeastaan on? Vastaus johon olen päätynyt ei ole yksinkertainen. Taiteilijaelämä muovautuu kunkin taiteilijan näköiseksi. Persoonallisuus, sosiaaliset suhteet, koulutus ja joissakin tapauksissa varallisuus muovaavat visuaalisten kykyjen lisäksi taiteilijan toiminnan mahdollisuuksia. Sukupuolellakin on valitettavasti väliä suomalaisessa taidekentässä, kuten tilastot todistavat. Tiina Lammisen kirjoitus tässä lehdessä apurahoista ja niiden saamattomuudesta koskettaa kipupistettä ja antaa mietteille kirpeän lähtökohdan.

Kuten moni muukin, haen harrastuksista uutta voimaa. Esimerkiksi arabian kielioppi rassaa harmaita aivosoluja, kuorolaulu voimistaa äänijänteitä ja uimareissu tai jumppa notkistavat lihaksia. Uimareissuista puheenollen: Tesoman uimahallissa on Lars Holmstömin teoksia, jotka ovat mainiossa sopusoinnussa arkkitehtuurin kanssa. Taiteilijaseuran pitkäaikainen puheenjohtaja Holmström täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Juhlan kunniaksi hänen pitkästä urastaan - yhdesä taiteilijaelämän kiemuroista - voi lukea lisää sisäsivuilla. Paljon onnea Lasse!

Teksti:
Anna Kirstinä