Taiteen arvo ei ole hinnassa,
sanoo intohimoinen keräilijä

Jarmo Salonen lukee taidekirjaa omakotitalon alakertaan rakentamassaan rentoutumispaikassa. Oleskelutilan kohdevalot luovat tunnelmallisen ja viihtyisän kokonaisuuden, jossa kymmenet maalaukset, grafiikanteokset ja veistokset ovat saaneet arvoisensa paikan.

- Yksittäisiä teoksia minulla on toista sataa, mutta lakkasin laskemasta siinä sadan kohdalla. Kotona on esillä noin 70 ja loput ovat varastossa. Töiden paikkoja vaihtelen välillä mielialojen mukaan, mutta henkilökohtaisesti koskettavimmilla teoksilla on pysyvämpi sijoituspaikka. Suurin osa teoksista on alakerrassa ja ylimmässä kerroksessa, kun taas välikerros on varattu perhe-elämän tarpeisiin, selvittää Salonen.

Salonen istuu Annabella Claudia Hoffmanin tuoliteoksella. Se on peräisin Väkevä maa -projektin huutokaupasta. Myös Sara-koira suhtautuu innolla isännän taidehankintoihin.

Kädentaidot ja taide ovat kuuluneet lähes aina Jarmo Salosen elämään.

- Koko ikäni olen elättänyt itseni käsilläni. Keskikoulun jätettyäni tein työkseni taikatemppuja, jotka toivat kaksi suomenmestaruutta ja kolme pohjoismaiden mestaruutta. Armeijan jälkeen olin töissä Tampereen panttikonttorissa, jonka lunastamattomien teoksien myyntitapahtumasta tein ensimmäiset taidehankintani: Unto Piispasen kaksi pastellityötä ja Maija-Liisa Ilvessolan tussityö, kertoo Jarmo Salonen.

Näyttötutkinnon suorittanut verhoilijamestari Jarmo Salonen toimii nykyisin verhoilun opettajana Tampereen ammattiopiston aikuiskoulutuksessa.

- Työskentely vanhojen huonekalujen parissa on sataprosenttisesti käsityötä, joka vaatii muotosilmää. Kaikki muodot tehdään ilman valmista sabluunaa meriheinistä ja joustimista, kertoo Salonen. Ei ole vaikea uskoa, että Salonen viihtyisi hyvin myös luovalla alalla, sillä työpaikalla odottaa viimeistelyä hänen ensimmäinen taidetyönsä, avaruuskoira Laika. Taidekirjojen lisäksi runoja lukeva Salonen tunnustaa kirjoittavansa runoja, mutta toistaiseksi pöytälaatikkoon.

- Taide on minulle tärkeää senkin vuoksi, että koen sen mahtavana mielikuvituksen stimuloijana. Se vaikuttaa valtavana luonnonvoimana. Joskus on vaikea uskoa, että ihmiskäsi on tehnyt jonkin teoksen, miettii Salonen.

- Lopullisesti hurahdin ns. nykytaiteeseen työskennellessäni omassa verhoiluliikkeessäni. Liikkeeseen poikkesi Matti-Pekka Allonen kyselemään rahiin verhoilukangasta, mutta päätyikin minulle verhoilija-apulaiseksi ja tutustutti minut myös tyttöystäväänsä Päivi Saareen. Ihastuin Saaren maalauksiin Rajatilan näyttelyssä vuonna 2000 ja ostin häneltä ensimmäisen isomman hankintani Erhe-teoksen, muistelee Salonen. Jarmo Salonen alkoi käydä monissa muissakin taidenäyttelyissä, varsinkin Taidekeskus Mältinrannassa.

- Kun Tampereen Taiteilijaseuran taidelainaamotoiminta alkoi, se sopi minulle kuin nenä päähän. Näinkin voi taidetta hankkia! Ensimmäisiä vuokraamiani töitä oli Frank Kappasin Mäyrä-veistos, kertoo Salonen. Tuorein taidehankinta on Heli Hoffrénin maalaus Varjoajuri, joka puhutteli Salosta voimakkaasti.

Salonen ihailee viimeisintä hankintaansa, Heli Hoffrénin maalausta Varjoajuri.

Taideteos koskettaa

Jarmo Salonen ei pidä itseään taiteeseen sijoittajana vaan harrastajana. Hän ei halua kasvaa businessmieheksi, eikä näin ollen jahtaa taidehankinnoissaan suuria nimiä.

- Olen nähnyt paljon taidetta, enkä erottele hyvää tai huonoa taidetta. Valitettavasti ostaessani taideteoksia taloudelliset realiteetit tulevat vastaan. Ei voi saada kaikkea mitä haluaa. Yhtään hankkimaani teosta en ole myynyt, enkä tule myymään, sillä rahallisella arvolla ei ole minulle merkitystä, toteaa Salonen.

- Teos koskettaa minua, kun se yhdistyy omaan elettyyn elämääni, liittyy tulevaisuuteen, unelmiin, tähän hetkeen tai peilaa elämän kovia kokemuksia. Saan kiittää taidetta monesta onnen ja lohdutuksen hetkestä, sillä se on antanut minulle paljon, enkä voisi kuvitella elämää ilman taidetta. Taidetta ei saa ikinä ammennettua loppuun, eikä raja tule koskaan vastaan, uskoo Salonen.

- Olen huomannut, että joskus valintoihini vaikuttavat omakohtaisen koskettavuuden lisäksi myös värit ja muodot tai pinta, sillä olen kiinnostunut myös muotoilusta ja arkkitehtuurista. Sinällään täysin abstrakti taide ei juurikaan kiinnosta. Periaatteessa kiinnostavimpia töitä ovat ne, jotka kuvaavat ihmistä erilaisten ongelmiensa, menetystensä, unelmiensa tai odotustensa keskellä. Yritän pitää mieleni avoimena kaikkien taiteen eri sektoreiden kohdalla. Alpo Jaakola on sanonut hyvin taiteen ymmärtämisestä, että "tyylisuunnilla ei niinkään ole merkitystä, tuulensuunnilla kylläkin".

Perhe suhtautuu Jarmo Salosen harrastukseen pääasiassa myönteisesti, vaikka puoliso Tuuli yrittääkin joskus toppuutella hankinnoissa.

- Vaikka puolisolleni riittää taidenäyttelyssä käynti, niin minulle se ei riitä. Kun näen mielenkiintoisen teoksen näyttelyssä, pelkään kadottavani sen ja mietin, näenkö sitä enää koskaan. Mutta jos hankin sen itselleni, niin voin nauttia siitä jatkuvasti myöhemminkin, toteaa Jarmo Salonen.

- Arvostan Tuulia suuresti myös siksi, että hän ymmärtää harrastustani. Käymme näyttelyissä myös yhdessä ja onhan meillä hankittuna kaksi yhteistäkin teosta, paljastaa Salonen.

jatkuu seuraavalla sivulla >>