Hengenheimolaisuus johti teosvaihtoon

Sekä Kirsti Tuokko että Jaakko Himanen liikkuvat työssään taiteen ja designin rajapinnalla. Ei ihme että he ihastuivat toistensa teoksiin.

Tapaamme Himasten kotona päiväkahvien merkeissä. Kirsti Tuokko ja Jaakko Himanen vaihtoivat teoksia keskenään maaliskuussa 2009. Kirsti on todella tyytyväinen maalauksensa paikkaan ja siihen, että työ on ripustettu hieman irti seinästä. Värit ja helmiäinen tulevat esiin ja Jaakko kertoo, miten työ muuttuu valaistuksen vaihtuessa. Kirsti huomaa myös ikkunalaudalla olevan Jaakon työn, joka on selvästi Kirstin maalauksen kaukainen serkku. Kirsti kaivaa esiin mukanaan tuomansa Jaakon teoksen.

Ensimmäisen Taidesuunnistuksen yhteydessä 2005 Himaset kävivät Tuokon työhuoneessa ja ihastuivat jo silloin Kirstin maalauksiin. Kirstin työssä Jaakkoa kiinnostaa design-henkisyys ja se, miten hyvin materiaali toimii. Myös Kirstin tapa yhdistää maalauksessaan feminiinisiä, herkkiä elementtejä maskuliinisiin ja rajuihin elementteihin kiehtoo häntä. Teos kuuluu neljän maalauksen sarjaan, jonka lähtökohtana on ollut vuonna 2005 ilmestyneen amerikkalaisen Voguen kansikuva aggressiivisesta naisesta, joka kiinnosti Kirstiä. Maalauksessa näkyy rakkaus
vaatteisiin, mutta myös itseironiaa.

Jaakko Himanen ja Kirsti Tuokko teoksineen.

Maalaukset on toteutettu käyttäen pleksin kumpaakin puolta, jolloin teokseen tulee kolmiulotteisuutta. Kirsti Tuokko aloittaa työn nurjalta puolelta ja vasta kun se on valmis, hän kääntää työn ja katsoo mitä tuli tehtyä. "Ensin tehdään, sitten mietitään ja lopuksi kadutaan." Maalauksia voi katsoa kannanottona sellaisesta maailmasta, jossa näkyminen ja näyttäytyminen ovat keskeistä. Tärkeintä hänelle on kuitenkin tehdä sitä mistä pitää. Ensisijainen kysymys ei ole se, ovatko kuvat esittäviä vai abstrakteja, vaan lähtökohta on ennen kaikkea materiaalisidonnainen.

Vaihtoajatus konkretisoitui, kun Kirsti näki Tampereen nykytaiteen museon järjestämässä Taidekirpputori-tapahtumassa 2008 Jaakon teoksen, joka sekin on osa kokonaista sarjaa. Kirstiä kiehtoo Jaakon työn huolellinen ja tietoinen suunnittelu, jonka lopputulos on täysin käsittämätön. Teos on ajallisesti määrittelemätön, tulevaisuuteen katsova ja kaunis.

Kirsti Tuokko näkee teoksessa sukulaisuutta kuvanveistäjä Jean Arpin muotokieleen. Siinä on jotain tuttua, kuten kengistä lainatut koristekuviot ja puhelinjohto, mutta nämä tutut asiat yhdistyvät täysin uudella tavalla. Teos on selkeästi muotoilua, mutta mitä sillä tehdään? Tuottaako se lämpöä, voiko siihen puhua, saako sen käyntiin?

Jaakon tekemä, Kirstin omistama työ vuodelta 2007: AI0708NO2.

Työn nimi tulee italian kielen sanoista autunno inverno eli syksy talvi 0708 viitaten muotisuunnittelijoiden mallistoistaan käyttämään nimeen. Jaakko Himanen kertookin kiinnostuksestaan esimerkiksi kannettavan tietokoneen edustamaan muoviseen estetiikkaan ja konsepteihin, joita maailmankuulut muotisuunnittelijat luovat ja esittelevät nettisivuillaan. Hän lähtee liikkeelle
piirretyistä idealuonnoksista. Itse tekemisen prosessi on niin hidas mallin veistämisineen, laminointeineen, hiomisineen ja maalauksineen, että sen aikana tapahtuu luontaista karsintaa: vain voimakkaimmat ideat säilyvät. Jaakon mallisto tulee esille Taidekeskus Mältinrantaan syksyllä 2009.

Teostensa kautta Kirsti ja Jaakko tuntevat hengenheimolaisuutta. Kumpikin tunnustaa rakkautensa huippusuunnitteluun ja myös muodin houkuttelevuuden tämän päivän ihmisille. Näissä teoksissa molemmat työskentelevät muotoilun ja taiteen rajapinnalla. Kohdassa, joka häiritsee, kyseenalaistaa ja venyttää oikean taiteen määritelmää: onko tämä taidetta vai designia? Jossain vaiheessa kumpikin on joutunut ajattelemaan muodin, kuluttamisen ja valitsemansa materiaalin suhdetta ympäristökysymyksiin. Vaikka esimerkiksi muovi on sinänsä ikävä asia, he näkevät teoksensa myös ajan ja yhteiskunnan kuvana ja analyysina.

Teksti ja kuvat: Selina Anttinen