Taiteilijatar hitaalla

Elina Lind

Kun jonkun sanotaan olevan hitaalla, hän ei ole täysin ymmärtänyt esillä olevaa asiaa. Yksityiskohtien sisäistämiseen menee kohtuuttomasti aikaa, termit eivät aukea. Hitautta pidetään kielteisenä ominaisuutena, koska ryhmässä hidas henkilö voi heikentää
muiden mahdollisuuksia.

Vietän hidasta elämää. Tiedättehän käsitteen, englanniksi slow life? Kävelen paljon, pidän sitä tämän elämäntavan perusasiana. Vältän kiihkeää kuluttamista. Kasvimaapalstani viljelystä on hektisyys kaukana. Vierastan nopeaa viikonloppumatkailua, varsinkin lentäen. Kieltäydyn enemmän ottavasta kuin antavasta työstä ja seurasta. Tasapaino on tärkeää, sillä hitaus ei ole mitään ilman rauhaa. Väitän kuulevani ja näkeväni enemmän kuin ennen, ja silti olen puolustuskannalla. Olenhan hitaalla.

Moni tuttavani on esittänyt toiveen mahdollisuudesta siirtyä suoraan varhaisesta aikuisuudesta vanhuuteen. Kiihkeä elämänrytmi haluttaisiin vaihtaa luvalla hitaampaan menoon. Kaupan kassalla saisi laskea kolikoita ihan rauhassa, aamupäivän kahvilassa istuminen kuuluisi terveeseen elämään ja kissan silakka-annoksen noutoon kauppahallista saisi kuluttaa vaikka koko päivän. Halu hidasrytmiseen menoon on niin perusteellinen, että vanhuuden mukanaan tuomat vaivat unohtuvat suunnitelmasta kokonaan. Myös ääneen lausumaton aavistus, että nopeuden vähetessä joutuu luopumaan jostakin, sivuutetaan.

Taiteeni on myös hidasta. Toisille hidas taide tuo mieleen pitkän oppimisprosessin, jonka jälkeen tekijä on mestari, toisille taas työlään ja hitaasti syntyvän teoksen. Jotkut jättävät hitauden katsojille. Heidän teoksensa eivät avaudu ilman runsasta kokemisaikaa. Minun hitauteni on tekemisessä. Ompelen käsin, samaa työtä viikkoja ja kuukausia, joskus vuosia. Ajatus näihin teoksiin on tullut pohtiessani perinteitä - vuosisataisen tapojen muovautumisen jälkeen ei ole enää kiire. Tämä on herättänyt kollegoissani spontaania ärtymystä, sillä hitaudella olen saanut kuulla hukkaavani mahdollisuuksia. Kuten sanottu, myös taiteilijaryhmässä hitain voidaan mieltää heikoksi.

Koska levon sanotaan olevan luovuuden ehto, hitaus ei voi olla taiteilijoille vierasta. Jos työskentelen jatkuvan paineen alla, huomaan toistavani samaa työtä uudelleen ja uudelleen. Koska uutta ei tule, otan variaatioista irti viimeisenkin pisaran. Ei sillä, joskus nopeatempoinen tekeminen ruokkii uutta, mutta siihen tarvitaan edeltävää lepoa. Hitaus ei ole kuitenkaan palvellut minua automaattisesti taiteen hyväksi, koska mieleen tulevia ideoita ei voi säädellä. Taideteoksen sijaan saan lahjana ajatuksen uudesta ulkoilureitistä tai ullakon järjestelyratkaisusta.

Hitaus on niin houkuttelevaa, että siitä on tulossa trendi, ellei se jo ole sitä - esimerkiksi eräs naistenlehti listasi mitä kaikkea voit puuhata ja ostaa elääksesi hitaasti. Sukkuloimalla hitaasta harrastuksesta toiseen olennaisin itse asiasta unohtuu. Odotan omassa ympäristössäni sitä huomiota, että laiskuudesta ja velttoudesta pystytään erottamaan tavoiteltu hitaus. Silloin voisi elää hitaasti vailla ajatusta saamattomuudesta. Ehkä sen aika on trendin jälkeen?

Teksti: Elina Lind