Näyttelytilaa on tarjolla myös ulkopuolisille
TR1 käyttö on jo valmiiksi suunniteltu vuosille 2006 ja osin vuodelle 2007, mutta tilaa voi vuokrata myös ulkopuolinen taiteilija. Tilaa on alhaalla 400 neliömetriä ja väliseinien avulla hallitilaa on helppo jakaa. Ylhäällä 80 neliömetrin tilaan voi järjestää alakertaa intiimimmän sekä muusta näyttelystä erillisen näyttelyn. Erityisesti nyt jo vajaakäytössä olevalle parvelle toivotaan lisää käyttäjiä.
– Toivomme, että muotoilijat ottaisivat yhteyttä Modukseen ja valokuvaajat Nykyaikaan. He tuovat sitten näyttelyideat näyttelytyöryhmän käsiteltäviksi. Näyttelyideoita voi esittää muillekin työryhmän jäsenille, neuvoo Pennanen.
Museoavustaja Maarit Patrikainen silmäilee näyttelytilaa. |
TR1 on tilana ihanteellinen esimerkiksi veistoksille, maalauksille tai valokuville, mutta hieman hankala suurten ikkunoidensa vuoksi videoesityksille. Koska rakennus on suojelukohde, taiteilijoiden kannalta on ongelmallista, ettei tilaan voi pystyttää kiinteitä rakenteita, eikä sen seiniin saa kiinnittää teoksia. Vaikeudet on pyritty ratkaisemaan liikuteltavien väliseinien avulla. Tämä vaikuttaa Pennasen mukaan näyttelyn ilmeeseen.
Nykytaiteen museon kuvataideintendentin Sirpa Joenniemen mukaan seinäkkeet ovat hyvä apu tilan jäsentämisessä ja rytmittämisessä. Ongelmat ovat näyttelykohtaisia; ikkunoiden runsaus ja valoisuus voi olla ongelma ja jossakin näyttelyssä ne ovat taas etu. Vasta aika ja kokemus näyttävät mihin kaikkeen TR1 taipuu.
– TR1 on näyttelytilana vaikea ja haasteellinen, mutta juuri siksi mielenkiintoinen. Sitä mieltä ovat olleet ainakin monet taiteilijat, jotka ovat nähneet tilan. Tilan arkkitehtuuri, historia ja entinen käyttötarkoitus antavat tilalle oman vahvan tunnelmansa, johon näytteilleasettajien on sopeuduttava.
Vanhasta puuvillatehtaasta taiteen tyyssija
TR1 ja sen yhteydessä olevat muut vanhat tehdasrakennukset, mm. torni ja vanha turbiinihuone, ns. Finlaysonin Vanha tehdas suojeltiin rakennussuojelulailla vuonna 1993. Oleelliset osat alkuperäisistä rakenteista ovat säilyneet ja rakennus kertoo oman rakentamisajankohtansa tavoista ja tavoitteista.
Miksi TR1 rakennettiin, museolehtori Hanna Yli-Hinkkala Työväen keskusmuseosta?
– TR1 rakennettiin aikoinaan puuvillakankaiden tuotantoa varten. Finlaysonin puuvillatehdas oli siirtynyt 1830-luvun puolivälissä uusille omistajille. Tehtaan perustanut James Finlayson myi tehtaan pietarinsaksalaisille Georg Adolf Rauchille ja Carl Samuel Nottbeckille vuonna 1836. He halusivat hyödyntää hankintansa hyvin ja kohottaa tuottavuuden mahdollisimman korkeaksi. Siihen tarkoitukseen tarvittiin mahdollisimman uudenaikaiset tuotantotilat.
Aikansa edelläkävijä
– TR1 oli Suomessa ensimmäinen rakennus, joka oli suunniteltu palvelemaan modernia tehdastuotantoa. Se toi suomalaisten ulottuville uudenlaisen rakennustyypin. TR1 oli ensimmäinen rakennus Suomessa, missä käytettiin kantavana rakenteena valurautapylväitä. Pylväiden ansiosta rakennuksesta voitiin jättää väliseinät pois ja tehtaan saleihin voitiin asentaa suuria tekstiilikoneita pitkiksi sarjoiksi. Koko rakennus ja kaikki sen rakenteet ja muut ratkaisut palvelivat taloudellista ja tuotannollista tehokkuutta, joka myös erotti sen aikaisemmista rakennuksista Suomessa. Kuusvooninkisen myötä Suomeen rantautui myös uusi teollistumisen malli.
Erikoisuuksia TR1:ssä sen valmistuessa vuonna 1837
– TR1 oli todella moderni ja uusinta uutta valmistuessaan. Kantavana rakenteena olivat mainitut valurautapylväät, jotka mahdollistivat myös monikerroksisuuden. Aikalaisten silmissä se näytti varsinaiselta pilvenpiirtäjältä. Rakennuksessa oli alusta lähtien keskuslämmitys. Kaasuvalaistus – jollaista muualla Suomessa ei vielä oltu nähty – asennettiin pian rakennuksen valmistumisen jälkeen. Tehtaan voimanlähteeksi hankittiin iso valurautainen vesipyörä, joka oli halkaisijaltaan kahdeksan metriä, ja kaivettiin vesikanava, johon vesi johdettiin Tammerkoskesta. Tämä voimalaitosrakennelma kanavineen oli sen ajan ihmisille suuri ihmetyksen aihe. Tehdassaleissa olleet koneet olivat nekin näillä seuduilla ennen näkemättömiä, ja ihmisille oli muodostumassa uusi rooli koneen jatkeena.
Teksti: Satu Peltolahti
Kuvat: Janne Laakkonen