Juha Tervon muistokirjoitus

”Mikä on ihmisen tehtävä tämän silmänräpäyksen kestävän elämän aikana? Syödä, juoda, kurlata suuvettä, jodlata, viilata kynsiään, vihellellä, seisoa vesilätäkössä, syöttää pulleita sorsia, potkia käpyjä, neuloa lampunvarjostimia ihmisnahasta, tuhlata rahoja täyttääkseen onttoa kohtaa sielussa, odottaa huomista (joka ei koskaan tule), puhua jumalalle hämärissä saleissa, hypätä laskuvarjolla, kiivetä korkeimmalle vuorelle jotta pääsisi lähemmäksi taivasta, kurottaa kohti mahdotonta, haaveilla onnellisten saaresta jossa aurinko ei koskaan laske.”

Juha Tervo taidenäyttelynsä esittelytekstissä

Taidegraafikko ja -maalari Juha Tervon silmänräpäys kesti 41 vuotta. Hän kuoli tapaturmassa 15.8.2005 Tampereella, eikä varmaan ehtinyt kaikkia luettelemiaan elämäntehtäviä toteuttaa. Mutta monia yhtä tärkeitä ja vähemmän tärkeitä kyllä. Lopuista, kenties niistä hurjimmista, pitivät huolen hänen kuvataiteensa hahmot: jumittajat, hämärän pillipiiparit, siivoojat tuonpuoleisesta, elukat, ääripupujussit, pahat kurjet, buda-budat ja demonit. Ne jäivät tamperelaisen Galleria Saskian seinille asuttamaan omaa kamalaa ja kaunista Tervomaataan, kun tekijä itse painui “manan majoille, paremmille ateljeille”, kuten hän itse tekstissään kuolemaa kuvaili.

Juha Tervo oli syntynyt Oulussa 1964 ja saanut taidekoulutuksensa Limingan (1992 – 1994) ja Kankaanpään taidekouluissa (1994 – 1997) sekä täydentänyt ammatillista osaamistaan Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa 2000-luvun alussa. Yhteisnäyttelytoiminta urkeni vuodesta 1996, yksityisnäyttelyt pari vuotta myöhemmin. Näistä kaksi viimeisintä oli Tampereella, jonne Juha kotiutui toissa talvena Uudestakaarlepyystä. Hän oli Suomen Taidegraafikoiden ja Tampereen Taiteilijaseuran jäsen. Hänen töitään on muun muassa Oulun taidemuseon, vaasalaisen Pohjanmaan museon ja torniolaisen Aineen taidemuseon kokoelmissa.

Juha teki varsinkin serigrafioita ja akryylimaalauksia, mutta hallitsi grafiikantekniikoita monipuolisesti. Muutaman vuoden ajan hän kuvitti myös sanomalehti Kalevan ja kulttuurilehti Kaltion sivuja. Hänen työnsä aiheuttavat yhdelle vapauttavia, toiselle ahdistavia elämyksiä – sätkyjä, niin kuin taiteilija itse sanoi. Ne ovat yhtä aikaa armottomia ja lempeitä, yhteiskuntakriittisiä ja empaattisia, ihmistä syyttäviä ja ihmiselle nauravia, naiiveja ja syvällisiä, pessimistisiä ja hilpeitä. Samanaikaisesti runoutta, rivoutta, itkua, remua. Ehkä ripaus rukoustakin.

Ystävä- ja toveripiirissään Juha oli suvaitsevainen, itseään korostamaton, välillä vetäytyväkin. Hänen pöytälaatikkonsa kuuluu täyttyneen kirjoituksista. Aika ajoin ulvoi kitara. Seurallisimmillaan hän saattoi kertoa juttuja villeistä nuoruusvuosistaan ja väläyttää pohjoisen puheenpartensa sekaan käkättävän naurun. Hänen poikamaiset tempauksensa ja sattumuksensa elävät legendoina: Hädän hetkellä tuli vedostuspaperi käytettyä vessapaperiksi. Yön aikana päähän saattoi ilmestyä irokeesi. Juhlavaatehankinnat ystävän häihin tehtiin matkan varrella huoltoasemalla. Ja niin edelleen.

Mutta niin kuin Juhan teoksissa, myös hänessä itsessään kyti jotain murheellista, ahdistunutta ja yksinäistä – ontto kohta sielussa. Hänellä oli masennuskausia, jotka hän kuitenkin piti lähinnä omana tietonaan. Hän purki rajuja, epäilemättä omakohtaisiakin ongelmia töissään. Samalla luomis- ja purkutyö merkitsi kuitenkin Iloa, Voimaa ja Voittoa, joita hän jopa manifestimaisesti rohkeni taiteelta myös vaatia.

Juhan viimeiseksi jäänyt serigrafia Vankimielisairaala puhuu kuitenkin jo toisenlaista kieltä. Se on tummanpuhuva triptyykki. Vasemman puolen kahlitut käsivarret muodostavat vinon ristin, keskiosa on lähes pelkkää mustaa pintaa. Vaikka viitteitä kuolemaan on, näyttäytyy teos kuitenkin surutyönä elämästä: olemassaolo on ehkä karmaisevimmillaan vajoamista oman synkän ja kaoottisen mielen vangiksi. Elämä voi lamauttaa ja kahlita. Sija maailmassa ja yhteiskunnassa on potilaspaikka, jossa toivoa on vain aavistus, kun harmaat railot särkevät pimeää ja sysimustaa.

Milla Peltonen
kirjoittaja on Juha Tervon ystävä

Kansikuva on Juha Tervon serigrafia Elämä ja kuolema, 2003.
Juha Tervon näyttely Messukylän kirjastossa 31.10-26.11.2005.
Näyttely on avoinna kirjaston aukioloaikoina ma-to 12-19, pe 11-18, la 11-15.