TAITEILIJA TAPETILLA

Mediajulkisuuden ja taiteilijoiden välisen suhteen analysointia dialogin keinoin

Jokaisella meistä on oma käsityksemme julkisuuden hyvistä ja huonoista puolista. Onko taiteilijoiden suhtautuminen julkisuuteen kenties vielä kriittisempää? Mitä taiteilija medialta saa ja mitä hän on valmis sille uhraamaan? Annetaan nuorten taiteilijoiden kertoa itse. Dialogia käyvät tamperelaiset kuvataiteilijat Krister Gråhn ja Sirpa Perä.

Krister
– Jollekin taiteilijalle on tärkeää oman sanomansa levittäminen ja sen kautta vaikuttaminen, toiset taas haluavat tuoda esille tuotantoaan ja jättää teostensa sisällön puimisen kriitikoille ja yleisölle.
– Minä pyrin vaikuttamaan siihen, mitä ja miten minusta kirjoitetaan. Yksityisyys on tärkeää, vaikka taideteokset ovatkin julkisia.

Sirpa
– Taiteilijaa kiinnostaa tuoda julkisuuteen teoksensa eli työnsä tulos. Toimittaja ja yleisö ovat kiinnostuneita taiteilijasta ja hänen työstään kokonaisuutena, koska muuten työt itsessään jäävät liian etäisiksi ja persoonattomiksi ja vaativat median kuluttajalta liikaa omaa aktiivisuutta, jotta niistä saisi riittävästi irti.

Mediajulkisuuden merkitys

Krister
– Media on työväline, mutta harvoin sitä tulee tietoisesti ajateltua. Talttaa tai sivellintä voi hallita, mutta media on vaikeammin hallittavissa tai hahmotettavissa. Se tekee siitä myös kammottavan.
– Välillä iskee hirveä huomion kaipuu ja pikku pyrkyrinä tunkee itseään joka rakoon. Usein tulee kuitenkin pohdittua, onko kylähullun tekemä veistospuisto Pohjanmaan metsässä yhtään sen vähäpätöisempi, vaikkei media siitä mitään tietäisikään ja sen kokisivat vain satunnaiset ohikulkijat? Mikä oikeasti on tärkeää? Media antaa palautetta. Hyvä, että joku.

Sirpa
– Usein näyttelyjutun yhteydessä lehtikuvaaja pyytää taiteilijaa kyykkimään taulun edessä tai olemaan muka “työntouhussa”, johon usein tulee suostuttua, kun ei ole varautunut sanomaan ei. Omalta kohdaltani mediajulkisuus tulee työtehtävieni tai tuotosteni kiinnostavuuden kautta. En itse usko henkilönä olevani muutoin lehdistöä kiinnostava. Tässä työssä on ihmettelemistä ja askarreltavaa aivan riittävästi ilman jokapäiväistä retkeä lehtikioskille aurinkolasit silmillä juorulehtiä selaamaan.

TV-pikkujulkkuja riittää

Krister
– Nuorille taiteilijoille median antama kritiikki on tervetullutta ja toivottua, huolimatta siitä, onko sävy positiivinen vai negatiivinen. Taideopiskelu on tiivistä ja sosiaalista toimintaa, jossa palaute kuuluu arkipäivään. Itsenäinen taiteilija ei suoraa palautetta juuri saa ja varsinkin alussa tunsi olevansa hetkellisesti täysin tyhjiössä.
– Suhdetta mediaan voisi kuvailla lähinnä sanalla toiveikas. Suhde voi olla myös jännittynyt. Yksittäiset lehtijutut saavat toisinaan liian suuren painoarvon. Kuvittelen, että jos minä muistan mitä minusta on kirjoitettu, niin muistavat kaikki muutkin.
– Jos väsää teoksen läheisensä kuolemasta, tuskin tulee mietittyä median vastaanottoa. Jos taas tekee poliittista taidetta, on medialla ehkä suurempikin osa. Propaganda vaatii medioita.
– Minä ilmaisen mielipiteeni kyhäämällä teoksen, kriitikon toimenkuvaan kuuluu ilmaista mielipiteensä artikkelissaan. Palaute tuntuu aina, oli se sitten hyvää tai huonoa. Kenties sen kautta voi kehittyä. Tai sitten traumatisoitua.
– Taiteilijoiden suhde mediaan on ylipäätään jollain tavalla ristiriitainen. Usealla taiteilijalla on voimakas tarve vaikuttaa kaikkeen, mitä heidän teoksiinsa liitetään tai minkälainen kuva heistä annetaan. Samalla, kun pyritään vaikuttamaan siihen mitä kirjoitetaan, halutaan rehellistä ja puolueetonta palautetta. Aina nämä kaksi toivetta eivät kulje käsi kädessä.

Sirpa
– Taidekouluissa tolkutetaan, että toimittajaa pakoon juoksemalla häviää enemmän kuin voittaa. Alan julkaisuissa näyttäytyminen on plussaa, mutta tällä hetkellä kaikenmaailman reality- ja tosi-TV-pikkujulkkuja on niin paljon, että naaman saaminen ihmisten tietoisuuteen vaatii paljon enemmän kuin paria juttua naistenlehdessä. Miestenlehdessä esiintyminen onkin jo sitten paljon kiinnostavampaa.
– Taidemaailman arvioijien ja toimijoiden työnkuvaan kuuluu seurata, mitä taiteessa tapahtuu. Taiteilijan työhön kuuluu oman työnsä seuraamisen helpoksi tekeminen. Tarjontaa on niin paljon, että jos tiedotus ei ole tarpeeksi informatiivista ja selkeää, kuukausien, jopa vuosien työ saattaa mennä hukkaan eli yleisöltä sivu suun.
– Julkkis on silloin, kun joku tunnistaa kadulla, mutta todellinen julkisuus on sellaista, ettei sitä pääse pakoon missään eikä koskaan. Aina kannoilla on joku, jolla on kamerakännykkä. Toimittajat ja kuvaajat saavat julkkisbongauksesta niin hyvin rahaa, ettei semmoisesta ole varaa olla kirjoittamatta ja kyttääminen kannattaa.
– Periaate on, että taiteellisen tuotoksen julkisuus on ok, ei se, että minun kasvoni ovat esillä.
– Media voi vaikuttaa taiteilijan työhön, jos naama on tuttu eikä voi mennä baariin nollaamaan tilannetta tarvittaessa.
– Toisaalta taiteilija saa paljon anteeksi, koska on taiteilija. Esim. kansanedustajalta odotetaan vastuullisempaa käyttäytymistä kuin taiteilijalta.

jatkuu seuraavalla sivulla >>