TIINA LAMMINEN:

Paikka!

Taide, taiteen tekeminen ja sen kohtaaminen on aina kulttuurisidonnaista ja henkilökohtaista. Taide luo edellytyksiä ymmärtää sisältöjä ja innostaa uusiin havaintoihin ja keksintöihin. Taiteilija on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, taiteen merkityksessä on aina jotakin paikkasidonnaista. Siksi lähellä pysyvä taide on tärkeää ja paikallisesti toimivan taiteilijan työ arvokasta. Taiteen suurin merkitys on kertaantuvassa paikallisessa vaikutuksessa, ei sen viennissä.

Taiteen kansainvälistymiselle ja taiteen kansainväliselle viennille liputetaan kuitenkin vihreää valoa mennen tullen. Tämä on näkynyt taidemaailmassa esimerkiksi niin, että taiteilijalle on haluttu nähdä paimentolaisluonne. Taiteilijaan on liitetty erityinen ominaisuus omaksua vieraita kulttuureja ja myös taito toimia kulttuurisena välittäjänä. Residenssejä on avattu, niissä vieraillaan. Näyttelyissä on saanut lukea henkilötietomainintoja taiteilijasta, jossa virtaa neljää etnistä alkuperää ja joka asuu kolmella mantereella.

Se, miten globaalisuus muuttaa nurkkapatriotismia, on kaikkivoipana sisällöllisenä teemana jo vähitellen passé. Ja miten tätä globalisoitumisen vaikutusta länsimaalaiseen identiteettiin voitaisiinkaan pohtia loputtomiin, sillä Eurooppa itsessään on kovin moninainen sisältäen useita erilaisia kulttuuriperinteitä. Eurooppalaisuus ei voi olla minkään “toisen” yhtenäinen vastapooli – tai kenties näin on, jos ajattelemme puhtaasti vain taloutta. Kansainvälisyys ja ulkomaat eivät myöskään ole mikään yhteensopiva kotimaisuuden ja Suomen vastakappale. Mitä oikeastaan halutaan sanoa, kun kirjoitetaan seuraavasti: “Lontoossa asuva N.N. on kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaistaiteilijoitamme”? Lause on kuvataidekritiikeissä useasti toistettu ja jää asiasisällöltään tarkentumattomaksi.

Voimme suhtautua kriittisesti mainintaan asuinpaikasta, joka jo sinällään olisi taiteilijan ansio ja joka itsestäänselvästi kertoisi jostakin erityisestä atmosfääristä. Lauseessa pidetään yllä myyttiä menestyksestä, joka tarkentamattomana voi pitää sisällään ihan mitä tahansa.

Ilmaisun suurpiirteisyys ja kritiikittömyys pätee myös mainintoihin ulkomaisista näyttelyistä. Navettanäyttely on navettanäyttely, oli se sitten New Yorkissa tai Prahassa. Taidekeskustelussa tärkeintä olisikin keskittyä pohtimaan taiteen sisältöä, jota ei pidä sekoittaa taiteen markkinointiin. Kaupassa ja markkinoinnissa turhanpäiväinen julkisuus, mielikuvien luominen ja tiedottaminen ovat hyvästä, jopa itseisarvo.

Taiteen markkinointi ja vienti edellyttävät toimivaa tuottajaporrasta. Suomalaisista, ulkomailla uskottavista tai menestyneistä kuvataidekuraattoreista taas ei ole ollut laajalti puhetta. Jähmettääkö museotyö taiteentuntijamme? Taidehistoria tyylianalyyseineen ei välttämättä tarjoa oikeita välineitä luoda strategioita nykytaiteen esittelylle. Nykytaiteen esittämiseen tarvitaan tuntumaa esimerkiksi historian ja talouselämän alalta ja sosiaalista ymmärrystä. Vientiin ei tarvita paimentolaisluonteisia taiteilijoita, vaan globaalisti toimivia taiteen tuottajia.

Tampereen Taiteilijaseuran paikallisuuteen liittyvä näyttelyvienti ei ole mikään poikkeus. Tamperelaisuus yksinään ei ole sisällöllisesti vientikelpoinen ominaisuus, mutta tunnettua on, että nokialaisilla kaikki olisi Kaukoidässäkin toisin.

Tampereella lokakuussa 2005

päätoimittaja Tiina Lamminen,
taidemaalari, TTS:n johtokunnan jäsen
taydellinen.ympyra@netti.fi