Taidekeskus Mältinrannan
NÄYTTELYOHJELMA

”Kyllä Sakari tanssii,
kun kepillä soitetaan”

Taidekeskus Mältinrannassa on syksyllä 2005 esillä kuvataiteilija Terhi Asumaniemen teoksia. Tapasimme Terhin kesällä, kun näyttelyn töitten suunnittelu oli kiihkeimmillään. Millaiset olivat taiteilijan tunnelmat? Entä tulevaisuudennäkymät?

Prahasta Rotterdamin kautta Parkanoon

– Mältinrantaan tulee esille mm. videoinstallaatio, ottamiani valokuvia ja tekemiäni piirustuksia, kertoo Terhi Asumaniemi. – Installaatiossa on kolme paikkaa, jotka ovat vaikuttaneet minuun. Olen aiemmin kuvannut ikkunaheijastuksia ja nytkin käsittelen näyttelyssäni tilaa ja paikkaa. On vaikeaa sanoa, mikä tulee näyttelyn nimeksi tai edes teemaksi, mutta “Kolme paikkaa” -työnimellä olen sitä nyt suunnitellut, kertoo Asumaniemi.

– Nämä kolme tärkeää paikkaa ovat Parkano, Rotterdam ja Praha. Sukujuureni ovat Parkanossa, ja se tuli siksi mukaan. Rotterdamissa puolestaan olen asunut seitsemän vuotta. Siellä opiskelin kuvataidekorkeakoulussa neljä vuotta kuvataidetta, taidehistoriaa ja kulttuurihistoriaa. Praha taas on sellainen haavepaikka, jossa olen ollut useasti ja jonne haluan aina uudelleen, sanoo Asumaniemi ja jatkaa: Prahassa valot ja värit ovat erilaisia ja tilan kuvaaminen on haastavaa, koska se eroaa perinteisestä. Itse huomasin, kun lähdin Hollantiin asumaan, että osaan nykyään sopeutua eri lailla. Olen nyt ollut viitisen vuotta takaisin Tampereella. Oli niin monta vuotta matkalaukkuelämää, että nyt haen ja hahmotan juuriani. Paikat ovat tulleet tärkeiksi – siitä idea installaatioonkin. Tärkeää on se, että ihmisellä on joku paikka.

Värejä ja heijastuksia Taidekeskus Mältinrannassa

– Valokuvani ovat värillisiä, koska olen aikaisemmin kuvannut kaupungissa värillisiä ikkunaheijastuksia, ja haluan jatkaa samoilla linjoilla – ja se värikkyys on minulle tärkeää. Aiemmassa näyttelyssä vuonna 2002 heijastin kuvat ikkunalasille ja seinälle Galleria Saskiassa. Sen jälkeen Valokuvakeskus Nykyajassa video heijastui ikkunalasille. Värit ja heijastumat ovat töitteni kulmakiviä. Ne ovat tavallaan jatkaneet videoinstallaatiota. Esimerkiksi yksi töistäni on ollut 30 cm korkea ja seitseän metriä pitkä valokuva, joka oli jatkumoa videolle, eli videokuvan liike jatkui kuvassa. Jotakin samantyyppistä tulee nyt Mältinrantaan. Siinä yhdistelen heijastuksia talojen pinnoista. Parkanosta tulee mm. luontomateriaalia, jota olen kuvannut paljon.

– Äitini isä teki harrastuksenaan eläinhahmoja puusta. Ja äitini piirsi. Nuo äidin piirrokset symboloivat lapsuudenkesiä ja myös rauhaa. Vierastan sanaa “onnela”, mutta se oli eräänlainen onnela minulle. Kun nykyisin kokoan näyttelyä, se koostuu palasista. Tämä kokonaisuuden hahmottaminen on tullut äidiltäni. Kyllä minä itsekin haluan sekä maalata tauluja että tehdä piirustuksia sekä valokuvata. Nämä kulkevat rinnakkain. Ainakin toistaiseksi.

– Lapsuuden onnelassani maalattiin, piirrettiin ja puheltiin mukavia. Meidän mummu kertoi tarinoita, kuten se, että “ei saa mennä liian syvälle järveen tai näkki tulee ja vie mennessään...” se tarinankerronta on ruokkinut mielikuvitustani. Hauskoja sanontojakin tulee mieleeni: “Kyllä Sakari tanssii kunhan kepillä soitetaan” (tarkoittaa, että kyllä asiat hoituvat)...

jatkuu seuraavalla sivulla >>