MATKALLA PUOLASSA
kymmenen päivää ja 3700 kilometriä

Havaintoja automatkalla

Pikkubussi Ford Transit ja tila-auto Citroen Berlingo täyteen ahdettuina aloitimme 3700:n kilometrin ajourakan Via Baltican reitillä. Pärnun hiekkarannat vaihtuivat merenrannan männiköihin ja lopulta tasaisiin kilometrikaupalla jatkuneisiin peltoihin. Katselimme auton ikkunasta liikkuvaa kuvaa: pieniä lehtipuualueita, muutamaa kierorunkoista koivua, vanhoja traktoreita, erikoisesti koottuja heinäpaalikasoja, pihoilla tepastelevia ruskeita kanoja sekä haikaroita korkealla risupesässään.

Karl Schreibler’s Factories, Lodz – Valokuvatehdas

Kahden auton ja yhdeksän hengen seurueen kommunikointia varten oli varattu lyhyen kantaman lupavapaa UHF-radiopuhelin, joka toimi 446 MHZ alueella. Sen avulla vaihdettiin kätevästi tietoja ajoreiteistä, tankkauspisteistä, ohituspaikoista, poliiseista ja luonnon ihmeistä. Eestissä, Latviassa ja Liettuassa tiet olivat hyväkuntoisia, mutta Puolan tiet olivat kuoppaisia ja näyttivät paikkausten vuoksi tilkkutäkeiltä! Järkyttävin havainto oli ns. “puolalainen ohitus”, joka tehdään erittäin läheltä, oikealta tai vasemmalta, kielletyssä kohdassa ja ylinopeutta ajaen. Ei siis mitään sääntöjä!

Ajankuluksemme lauloimme, valokuvasimme maisemia ja söimme eväitä. Parhaimmat eväät katosivat nopeasti, mutta muutamat sämpylät nahistuivat matkan aikana “kumiankoiksi”, joita ei syönyt lopulta puolalainen Pollekaan. Jokaisella taukopaikalla halusimme autosta ulos venyttelemään ja hyppimään, sillä monen tunnin ajomatka jäykisti niskan ja muut jäsenet. Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli Dom Nauczyciela Hotel, joka sijaitsi Suwalki nimisessä puolalaisessa rajakaupungissa. Tuhat ajokilometriä oli liian pitkä ajourakka yhdelle päivälle!

Puolalaiset mukana koko sielullaan ja sydämellään

Toisen päivän iltana saavuimme 800.000 asukkaan kaupunkiin Lodziin. Jätimme kuplamuoviin pakatut teoksemme valtavan rakennuskompleksin näyttelyosastolle. Karl Scheibler’s Factories -tehdasalue toimi festivaalin keskuspaikkana. Tapasimme pikaisesti festivaalin johtaja Krzysztof Candrowicz’in sekä organisoija Anna Wyganowskan, joilla oli kädet täynnä työtä.

Satoja nuoria vapaaehtoisia, taiteilijoiden vanhempia ja muita sukulaisia työskenteli kellon ympäri vanhassa tekstiilitehtaassa toteuttamassa Fotofestiwal 2005 -tapahtumaa. Näyttelyosastoilla ja festivaalitoimistossa talkooväki liimasi tarroja sekä opasteita. Joitakin osastoja oli jo valmiina, toisissa oli vain tyhjät seinäkkeet. Osastomme pystytystyö sujui nopeasti, vaikka jossain vaiheessa etsimmekin tikkaita, siimaa ja veimme teosten nimilappuja korjattaviksi. Suomalaiset nimet olivat toimiston tyttöjen mielestä kuulemma vaikeita kirjoittaa! Przepraszam (suomeksi anteeksi).

Festivaalin viralliset avajaisjuhlat pidettiin tässä “valokuvatehtaassa” Tymienieckiego 3 -kadulla. Paikalla olivat viralliset puhujat, tapahtuman pääsponsorin Nikon Poland edustajat, tv-kamerat sekä mahtava määrä kutsuvieraita. Osastomme sai huomiota, kun teoksiamme kuvattiin ja kahta ryhmän jäsentä haastateltiin tv-lähetykseen. Tehtaalta siirryimme tilausbussilla Opening Galaan valokuvataiteen museoon, Muzeum Kinematograf, jossa tutustuimme kolmeen näyttelyyn. Illan päätteeksi suuri suomalaisjoukko suunnisti kävellen Rock -kahvilaan. Hiljaiset kadut kaikuivat laulusta, kun siirryimme toiselle puolelle katua alikulkusillan kautta. Täytyy tunnustaa, että tunnelin seinälle taisi jäädä muistoksi pari suomalaista taidegraffitia.

Elämän ja valokuvataiteen opiskelua

Arkipäivät istuimme tapahtuman eri toimipisteissä kuuntelemassa monipuolisia esityksiä, keskusteluja sekä englanninkielisiä luentoja mm. Slovakian, Tsekin ja Puolan valokuvataiteesta. Festivaalikeskuksen näyttelyjen lisäksi tarjolla oli työpajoja sekä tapahtumaan liittyviä näyttelyitä ympäri kaupunkia. Valokuvataide oli vahvasti esillä koko kaupungissa. Itseäni kiinnosti eniten miten valokuvaa käytettiin poikkeavalla tavalla. Se oli yhdistetty kuvanveistoon, valaistu laatikkoon, muotoiltu peiliteokseen tai katsoja sai sulautua teoksen osaksi.

Piotrkowskalla

Kaupungin pääkadulla Piotrkowskalla oli puolalaisia kahviloita. Ne olivat itse asiassa ravintoloita, joissa tarjoiltiin maukkaita keittoja. Ruoka oli yleensä Puolassa halpaa ja ihmiset erittäin ystävällisiä. Kerjäläisiin oli vaikea tottua, vaikka he olivatkin erityisen hiljaisia ja nöyriä pyynnöissään. Kuvasimme innokkaasti pääkadun vilinää, rakennuksia ja pronssiveistoksia Rubinsteinista edesmenneeseen paaviin. Katolilaisia pikkutyttöjä “morsiuspuvuissaan” pyöri kirkon pihassa sukulaisineen konfirmaatiojuhlissaan. Viikon aikana poikkesimme myös nettikahvilassa, kiertelimme kaupoissa ja eri illanviettopaikoissa. Kuuntelimme keskustelupaneelia festivaalikahvila Cafe Fotossa ja poikkesimme Dadapubissa, missä viinilasi maksoi 8 ja iso olut 10 slotia (kurssi 0,2661). Eriskummallisin kokemus oli pubin lasivessa, josta kävijä näki ylä- ja alakerran asiakkaat pöydissään.

jatkuu seuraavalla sivulla >>