TAITEILIJA TAPETILLA

Mediajulkisuuden ja taiteilijoiden välisen suhteen analysointia dialogin keinoin

Julkisuus – avain taiteen myymiseen?

Krister
– Taideteosten myyminen on suuri mysteeri. Taideteoshankintoja vierestä seuranneena en ole kyennyt toteamaan yhtään varmaksi mainittavaa seikkaa, mikä ostopäätöksen syntymiseen johtaisi. Ainut huomio on se, että yksityisellä ja julkisella taholla on eri motiivit taideteoshankintoihin. Näihin tahoihin media vaikuttaa myös erilailla. Kärjistäen voisi sanoa, että julkinen taho hankkii julkisen tunnustuksen saanutta taidetta.
– Heikkoa teosmyyntiäni onkin mukava selittää sillä, että teokseni ovat liian suuria yksityisen ihmisen olohuoneeseen ja suhteessa julkiseen tahoon en vielä ole tarpeeksi vakuuttava. Ammattiylpeydestä kumpuava kriteerini on, että teosteni tulisi kestää ainakin oman elinikäni, ellei sitten toisin ole mainittu. Tai ehditty tai vielä osattu.
– On olemassa ihmisiä, jotka ostavat taidetta kehuakseen muille, että telkkarin päällä, kodin parhaimmalla paikalla, on sen ja sen työ ja että sen tekijä on näin ja näin arvostettu niissä ja niissä piireissä. Taiteen arvo ei ole sijoittaminen tulevaa voittoa ajatellessa, vaan itse teos. Ainut kuluttajasuoja, mikä taiteella tarvitsee olla, on se, että ostaja on tarpeeksi viisas ja ostaa vain itseään miellyttävää taidetta, josta saa irti jotain.

Sirpa
– Julkisuus avaa ehkä monipuolisempia näyttelymahdollisuuksia, joissa töitään voi myydä. Ennen muuta myymiseen tarvitaan tunnettavuutta ja tietysti asiakasta kiinnostava teos. Jotain taidetta ostetaan julkisuuden takia - tai siitä huolimatta - enemmän kuin toista. Ei ole tavallista ostavaa taideyleisöä, vaan ns. normaaleja ihmisiä, jotka eivät muuten menisi katsomaan taidetta. – Olen vienyt näyttelyyn ystäviäni, jotka eivät itse niissä koskaan käy. Olen tehnyt kokemattomalle katsojalle taiteilijasta ihmisen, kiinnostavan kuolevaisen, jonka työn lopputuloksesta riippumatta itse prosessi muistuttaa paljon tavallisen duunarin puurtamista. Ei taidenäyttelyssä tarvitse “ymmärtää”.
– Uuden ajan mediakulttuurin omaksuneille taiteilijoille ns. populaarijulkisuus (aikakausilehdet, iltapäivälehdet, televisio ym.) on tervetullut julkisuuden muoto. Muistan erään tunnetun ja arvostetun vanhan polven miesgraafikon haaveilleen ääneen pääsystä naistenlehden jutun kohteeksi. Se kuulemma nostattaa teosmyyntiä. Saattaa olla, että hänen kohdallaan kyse oli sarkastisesta huomiosta tai mustasta huumorista. Jutussa on kuitenkin totuuden siemen.

Taiteen tekemisen ja myymisen syyt

Krister
– Kaikkea elämässä ei aina tarvitse myydä, eikä kaikesta aina tarvitse maksaa.
– Taide kommentoi ja antaa vaihtoehdon. Sen se tekee ilman omistussuhdettakin.Taidetta voi tehdä myös vain yhdelle ihmiselle. Teos voi olla pelkkä hetki, jota konkreettisesti ei voi edes rahaan vaihtaa.

Sirpa
– Jokainen taiteilija tekee taidetta omista henkilökohtaisista syistään, väsäämisen riemusta, korkeat henkistymiseen tähtäävät päämäärät mielessä, sukulaisten painostamana, kuka mitäkin, en tiedä. Yhdellä kaverillani tekemisen pakko on niin voimakas, että hän tekee tuotteliaasti veistoksiaan, vaikka ei aio niitä koskaan kenellekään näyttää, saati sitten myydä. Taiteilija tekee usein teoksiaan hyvin itsekeskeisesti, omissa oloissaan viihtyen pienessä puuhamaassaan ja esittelee ne sitten yleisölle olettaen, että maailmankaikkeus pysähtyy hänen tuotoksensa ympärille. Kenties sama taiteilija ei ole käynyt viimeisen puolen vuoden aikana näyttelyissä, ettei prosessi turmellu. Mistä muusta voi olla kyse, kuin egoismista? Luojan lahjasta tiedostavalle taideyleisölle?
– Teen taidetta miettimättä yleisöä, koska se sekoittaa ajatukset. En mieti henkilöä tai ihmislaumaa lopputulosta katsomassa. Pääasiassa yritän yllättää itseni, joskus teen sitä mitä olin suunnitellutkin, mutta yleisön ajatusten miettiminen on liian kaukana tekohetkestä, liian abstraktia.

Taiteellinen työ versus “oikea” työ

Krister
– Jokainen taiteilija tekee oman valintansa siitä, millaista elintasoa haluaa ylläpitää. “Oikeassa” työssä on taloudelliset etunsa, mutta ajalliset haittansa. Niin tai näin, tasapainoa on vaikea löytää. Itse olen huomannut, että jos on aikaa, niin ei ole rahaa ja toisinpäin.
– Totuus on se, että taiteilijat pitävät kaikista ongelmista huolimatta uravalinnastaan sitkeästi kiinni ja järjestävät taloutensa ja elämänsä taiteilijauransa etusijalle asettaen. Organisoinnin ja järjestelykyvyn mestarillisuus on usein hämmentävää.
– Onneksi on olemassa eri tahoja, jotka mahdollistavat sekä ajan että rahan runsauden edes joillekin silloin tällöin.

Sirpa
– Kelle mikäkin sopii. “Henkensä pitimiksi” tehty työ antaa vapauden tehdä työhuoneella mitä huvittaa, myyntejä miettimättä. Toisaalta, jos “oikea” työ vie kaiken energian itse pääasialta, se ei ole tietenkään hyvä juttu.

jatkuu seuraavalla sivulla >>