Kuka on valokuvataiteilija Jari Arffman?

Yllättävät Utopiat!

Tampereen Galleria Telakka avaa syystalvella näyttelyn nimeltä ”Utopia”. Kyseessä on kuvitteellinen näky, jonka Arffman on valokuvannut vuosina 2001-2003 Tampereella, Lissabonissa, Madridissa, Limassa ja Las Palmasissa. Näyttely Utopia ei voi olla totta. Näyttely Utopia (2004) on jatkumo Näyttelylle St. Pragburg (2002), jossa taiteilija loi kuvitteellisen metropolin nimeltään St. Pragburg. Utopia on kuva, joka ei ole olemassa missään ymmärrettävässä muodossa. Utopia-äänet on säveltänyt ja esittää Tapani Rinne. Arffmanin ominta on esittää hopeagelatiinivedoksia eli mustavalkoista valokuvataidetta. Finlaysonin MEDIATunnelissa on syksyllä 2005 ollut näyttely Dokumenttiprojekti Tampere / uudet2. Vuonna 2006 Arffman on mukana kutsuttuna myös ryhmänäyttelyssä Tsekin tasavallassa, Galeria Caesarissa, Olomoucissa. Mitä haluat sanoa näyttelyyn tulijoille/ töittesi hankkijoille? Olen taiteen palveluksessa ja puolueeni on taiteen puolue.

Perintönä herkkyys

Vanhemmat ovat kotoisin Sotkamosta, Kainuusta. Taiteilija ottaa käteensä teoksensa: ”Lapsuuden laiva” vuodelta 1999. Teos on omistettu hänen vanhemmilleen. -Yleensä pidän perheeni taiteeni ulkopuolella, sillä työ on työtä ja perhe on perhe. En kuvaa töissäni omaa perhettäni. Perheeseen kuuluvat avovaimo ja yksi lapsi. Lapsuudenkodissa valokuvat niin albumeissa, seinillä ja hyllyissä olivat tärkeitä muun taiteen ollessa sisutuksellinen, koristeellinen elementti. Olen perinyt vanhemmiltani herkkyyden ja rakkauden valokuviin.

Arffmanin eleämäntyyli: Töitä, harrastuksia ja taidetta

- Ensi kerran pääsin kosketuksiin kanssa taiteen 1980-luvun loppupuoliskolla. Taiteilijan itsessäni löysin vuonna 1989. Opinnoista ei ole ollut taiteen tekemisen kannalta teknisesti mitään mainittavaa hyötyä, mutta ajatuksellisesti ja teoreettisesti paljonkin. Ehkä harrastukseni kirjallisuus ja kuntoilu antavat myös jotakin taiteelleni. Kritiikki on tuonut minulle taiteilijana ajatuksellista ja teoreettista kokonaisuuksien näkemistä. Arvostelu ei ole minua milloinkaan masentanut, ja saamani palaute on ollut hyvin myönteistä. Olen paitsi valokuvataiteilija, myös vapaa toimittaja. Oman tyylin voi löytää vain tekemällä töitä.

Kysyn mieheltä, kenelle hän tekee töitään.

- Valokuvaan: elän, vaikutan ja toimin paletissani. Jossain vaiheessa luomisprosessiini kuuluu eroottisia elämyksiä. Inspiraatio silloin tällöin tulee ja menee, mutta onhan se tärkeää. Se innostaa. Säännöllisyys on minulle elämäntapa, paljastaa Arffman. En istu odottelemassa inspistä, joka ei siten kenties koskaan tulisikaan. Teen lujasti töitä.- valokuvaan lähes viikoittain. Valokuvaan ja työskentelen työhuoneillani yleensä päivisin ja iltaisin arkipäivinä. Elän säännöllisesti: tavallisesti päiväni alkaa arkisin noin klo 10.00 ja päättyy päivästä riippuen 18.00 - 22.00. Näyttelyvedostuksen aikaan saattaa työskentelyssä kulua myös yöt. Viikonloput pyhitän perheelle ja vapaa-ajalleni. Työskentelyssäni taiteelliset ja journalistiset työt kulkevat limittäin ja rinnakkain.

Arffman listaa vaiheita teostensa luomisprosessissa:

1. kehittely, kypsyttely
2. kuvaus, filmien kehitys ja pinnakkaiset
3. luova tauko - jos mahdollista
4. teoksiksi vedostettavien valínta
5. teosvedostus, kehystys
6. näyttelytiedotusmateriaalin tekeminen
7. ripustus
8. tiedotus
9. avajaiset
10. näyttey, myynti

Arffmanilta usein kysyttyä:

Mistä aiheet ovat useimpiin töihin tulleet?
-Olen joutunut matkustamaan saadakseni aiheita, siksi olen valokuvannut suurkaupungeissa monta näyttelyä. Näistä mainittakoon Näyttely Utopia viime vuodelta (Lisssabon, Tampere, Madrid, Lima, Las Palmas); Näyttely St. Pragburg, 2002 (Praha, Pietari); Luonnollinen konflikti, 1993 (Moskova); L.A. Disintegtarion, 1991 (Los Angeles) ; ja Barcelona 89-90 (Barcelona). Sovitatteko omia unia tuotantoonne?
-Tein vuonna 1991 näyttelyn Elämä on Uni, mutta en ole sen jälkeen palannut aiheeseen.

Miten kypsyttelette töitänne?
- Lukemalla, hankkimalla tietoa, pitämällä silmät auki mediaan.

Mistä tiedätte että työnne on valmis?
Kun yleisö on sen nähnyt.

Kuka näkee valokuvateoksesi ensinnä ja missä vaiheessa?
- Useimmiten ensimmäisenä kuraattori, ystävä tai kollega. Suurin paine on silloin, kun työn tuo julkisuuteen, esille. Omat valokuvateokseni elävät sitten mielessäni kauan.

Kuinka tärkeä merkitys on itsensä toteuttamisella luovassa työssänne?
- Luovuus on rajojen rikkomista ja uuden löytämistä, kun taas itsensä toteutus liittyy valokuvataiteellisen työskentelyn jokaisen vaiheeseen.

Katso: www.galleriat.net/PhotoartJariArffman
Teksti : Aulikki Järvinen-Nummi