Vanonin opit

Mikä siis lopulta erottaa ammattitaiteilijan ja outsider-taiteilijan? Vanonin mukaan ei juuri mikään muu kuin yleisön ennakkoluulot. Mistä silti johtuu, että usein kuulee näiden taiteen alueiden olevan edelleen sisällöllisesti ja visuaalisesti helposti erotettavissa? Tähän Vanoni ei osaa kommentoida. Hänen mielestään kaikki luokitukset ovat turhia.

Outsider-taidetta puolustamaan on perustettu erilaisia tahoja, kuten SPACES (Save and Preserve Art Cultural Environments), organisaatio joka suojelee outsider- ja kansantaiteilijoiden olemassaoloa ja Iso-Britanniassa julkaistava lehti Raw Vision, joka antaa näkyvyyttä sivuillaan kattavasti ja maailmanlaajuisesti outsider-toiminnasta.

Miia Änäkkälän teos Oil on Waves - Öljyä laineilla.

Vanonilla on kommentoitavaa kaupallisista gallerioista, jotka hänen mukaansa etäännyttävät katsojan taiteesta. Taidekriitikot saavat toruja, samoin systeemi, jossa Vanonin mukaan kriitikko on taiteilijan ja yleisön kommunikaation välillä hämmentävänä ja irtaannuttavana elementtinä. Pispalan Hirvitalon kaltaiset paikat, jotka ovat lähellä tekijää, ovat harvinaisia ja suojelemisen arvoisia, Vanoni mainitsee.

Vanoni on opettanut taidetta yhteensä 20 vuotta, mm. vangeille Yhdysvalloissa. Opettajana hänen sanomansa on löytää oma ääni, pysyä avoimena ja omaperäisenä. Toisen taiteilijan jäljittelyn kautta ei luoda mielenkiintoista taidetta. Tärkeimmän hän mainitsee viimeiseksi: ”Do the work and keep doing it! Explore! What happens afterwards is secondary.”

”It was really nice to meet you Steve!” ”Right on!”, hän vastaa.

Teksti: Kristiina Sario
Kuvat: Minna Soraluoma

Hirvitalon teoksia: vas. Jenni Rutasen teos ja oik. Lys-Ange LeBlancin Majava.