Marra Lampi & Pia Feinik: Ruokaa kuvataiteilijoille ja muille köyhille. Ntamo 2010. 106 s.

Marra Lampin ja Pia Feinikin keittokirjan mottona on ”Ihmisen pitää syödä. Joka päivä. Sen takia ruoan täytyy olla terveellistä, halpaa ja helppoa.” Nimestään huolimatta kirja ei ole varsinainen ruokaköyhäilyn opas. Todella köyhällä on harvemmin varaa panna luomukaritsaa pataan, pyöritellä pororullia tai valmistaa täytettyjä etanoita. Mutta muuten kirja on melkoinen runsaudensarvi, joka sisältää paljon kiinnostavia ruokavinkkejä. Kasvisruokien vähyys tosin yllättää, sillä tuoreista vihanneksista, pavuista ja linsseistä saa todella halvalla hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Mausteet ovat Marra Lampin mukaan makuasia, mutta niistä olisi mielellään lukenut enemmänkin, sillä esimerkiksi intialaisessa keittiössä mausteet ovat keskeinen osa ruoanvalmistusta.

Marra Lampi kirjoittaa puhekielisen rentoon tyyliin, mikä on hauskaa luettavaa. Reseptejä täydentävät tarinat tuovat kirjaan pikanttia mausteisuutta ja ryydittävät mukavasti kokonaisuutta. Paikoin tarinoinnissa on hieman sisäpiirihenkinen ote, aivan kuin kirja olisi osoitettu ensisijaisesti läheisille ja ystäville. Tyylivalinta on silti sympaattinen ja toimii pääosin hyvin.

Visuaalisesti Ruokaa kuvataiteilijoille ja muille köyhille on kotoisa ja lämminhenkinen. Kirjan valokuvakuvituksesta vastaavat Pia Feinik ja Silja-Maaria Aronpuro. Kuvitus tuo teokseen miellyttävää ilmavuutta. Teoksen visuaalinen ilme on herkkä ja korumaisen kaunis. Kuvien painojälki ei tosin aina ole optimaalinen, ja kuvien krediitit olisi voitu mainita jossakin kohdin kirjaa. Nyt lukija joutuu arvailemaan, mitkä kuvista ovat Feinikin, mitkä Aronpuron ottamia.

Ruokaa kuvataiteilijoille ja muille köyhille innostaa lukijaa kokeilemaan mahdollisesti rajallisiakin ruoanlaittotaitojaan. Itse ajattelin kokeilla ainakin perunasalaatin ja linssimuhennoksen kokkailua. Ruokaohjeet ovat mainioita, mutta kirja kokonaisuudessaan olisi hyötynyt ammattitaitoisesta kustannustoimittajasta. Nyt teokseen on pesiytynyt harmillisen paljon kirjoitus- ja typografiavirheitä. Kokonaisuutena tämä keittokirja palvelee epäilemättä monia ruoanlaitosta kiinnostuneita, ja pelkästään reseptien lukeminen saa veden herahtamaan kielelle. Taidankin tästä siirtyä keittiön puolelle.

Teksti: Kai Kiviranta