Tampere on taas syksyisen täynnä taidetta. Taiteilijat 2010 -näyttelyn suhteen Helsingin taidehalli olisi selkein paikka, mutta on mukavaa, kun kaupungissa on nyt paljon hyvää taidetta katsottavana. Tosin teosten ripottelu moniin paikkoihin tuo vaikutelman, että Tampereella on puutetta riittävän kokoisista ja yhtenäisistä näyttelytiloista, jotka keskittyvät nykytaiteeseen.

Lehti esittelee Steve Vanonin, tuon Amerikan Erkki Pirtolan. Vanoniin tutustuinkin kesällä Hirvitalon veistostyöpajassa. Suomessa Vanonille ovat tulleet läheisiksi etenkin Taiteilijaseura NYTEn väki Porin 3h+k-galleriassa ja Hirvitalo, molemmat maailman parhaita paikkoja.

Muukin kansainvälisyys on lehdessä esillä, Manhattanilta Prahan kautta Düsseldorfiin. Välillä maltetaan piipahtaa Suomen televisiossa koira kainalossa. Media onkin taiteilijoille yhtä aikaa elintärkeä ja vaikea kysymys. Kritiikkien vähyyden ohella taidepuheen epäselvyys ja hämäryys puhuttaa taas yleisesti. Ympyrässähän taiteilijan kirjoittamista käsiteltiin numerossa 1/2008.

Uusi ja erilainen nuori taiteilijakin on saatu, tällä kertaa kokeneempi. Vielä runsaammin kokemusta on Ossi Sommalla, joka on herätellyt maailman omaatuntoa jo eräitä vuosikymmeniä. Somma on yhä iskussa ja tekee taidettaan kristittynä kommunistina. Kuten Taidemaalariliiton pääsihteeri Terhi Aaltonen väitöskirjassaan totesi, taiteilija ei jää eläkkeelle, eikä ikä hidasta tahtia. Taiteilijat eivät ole niitä, jotka odottavat eläkeikää, jotta viimein voisivat tehdä muuta kuin siihen asti. Monesti taiteilija on myös alati murroksen iässä; uudistumassa.

Teksti:
Minna Soraluoma