Täydellinen ympyrä noin viisitoista vuotta sitten

Ensimmäinen Täydellinen ympyrä -lehti ilmestyi kesällä 1996. Nopeasti vilkaistuna tämä historiallinen julkaisu näyttää aavistuksen verran nykyistä lehteä harmaammalta. Ehkä mukana on myös ajan patinaa, mene tiedä.

Kansikuvan perusteella lehti voisi olla paikallisen pokeriseuran tai underground- kauhuelokuvien harrastajien äänenkannattaja. Mutta jo kolmannella sivulla Tampereen Taiteilijaseuran tuolloinen puheenjohtaja Lars Holmström tiivistää lehden tehtävän:
Tämän uuden julkaisun tarkoituksena on toisaalta toimia tiedon kokoajana ja jakajana sekä sillan rakentajana taiteilijakunnan ja taiteen ystävien välillä. (…) Se fokusoituu käsittelemään taiteen tekemiseen liittyvää julkisempaa puolta, kulttuurikuulumisia, ajankohtaista menneestä ja tulevasta sekä tiedottamaan taidetapahtumista, näyttelyistä, taidekursseista ja koulutuksesta. Niinpä julkaisuideologiaa voisi luonnehtia vapaaksi stafliaksi tai tyhjäksi kankaaksi, johon kuka tahansa voi käydä fiksaamassa värikkäitä kommentteja.

Kansainvälisyydestä oli puhetta jo ensimmäisessä Täydellisessä ympyrässä. Lehden pääjutussa juuri Leedsistä, Englannista palannut Jyrki Siukonen kertoo toimittaja Marja-Liisa Torniaiselle Ison-Britannian taideilmastosta:

Sehän on niin iso maa, väestöä yli kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa. Se mahdollistaa monta asiaa rinnakkain. Vaikeutena on löytää oikea väylä, jos haluaa saada omia töitään esille. Se, mikä näkyy tänne, asti on vain pieni osa kokonaisuudesta. Englannissa esim. vesivärimaalauksella on hirvittävän pitkä traditio ja se on täysin elävä taidemuoto siellä. (…) Abstrakti maalaus, joka taas Suomessa tuntuu itsestään selvältä ja keskeiseltä asialta, on siellä täysin marginaalinen taidemuoto. Abstraktit maalarit ovat aivan jotakin laita-alueen työskentelijöitä. Figuratiivinen maalaus on Englannissa perinteisesti hyvin vahvaa ja se näkyy tänä päivänäkin. (…) Toinen juttu on tietysti tämä valtava nuoruusboomi, jossa nuoruus sinänsä nousee itseisarvoksi – jos olet suurin piirtein kolmevitonen, niin olet jo täysin OUT. Se on tämä Damien Hirst ja tätä porukkaa, jota nyt hyvin voimakkaasti ihan virallisilla British Counsilin rahoilla lanseerataan. He näkyvät joka puolella tällä hetkellä taidelehdissä ja maailmalla näyttelyissä. (…) Markkinat ovat niin paljon isommat ja se rahan määrä on niin paljon isompi, että sitä ihmettelee.

Taidekeskus Mältinrannassa oli kesällä esillä Eija-Liisa Ahtilan, Tarja Pitkäsen ja Pauno Pohjolaisen töitä. Eija-Liisa Ahtilan videoinstallaatio ”IF 6 WAS 9” kertoi ”teinitytöistä ja sexistä” (sic). Pauno Pohjolainen myöntää ihailevansa Frank Stellaa ja kertoo, että ”lähtökohtana työskentelylleni on suuri tyhjyys, onnettomuus, joka väijyy lakkaamatta kaikkialla”.

Monet asiat ovat muuttuneet kuluneen viidentoista vuoden aikana, mutta paljon on pysynyt myös samana. Aktiivinen keskustelu ja kriittinen pohdinta ovat olennainen osa taide-elämää, ja sillä linjalla Täydellinen ympyrä jatkaa edelleenkin. Vuodet eivät menoa hidasta, tyhjä kangas on edelleenkin avoin värikkäille kommenteille.

Teksti: Kai Kiviranta