Performanssit
Aikaisemmilla Suomen vierailuillaan Vanoni on esiintynyt performansseissa
mm. Helsingin Kaapelitehtaalla Art Contact -tapahtumassa vuonna 2008.
Yleisön vuorovaikutus on ensisijaista performansseissa, joita hän kutsuu
seitsemänkymmentäluvun hengessä mieluummin happeningeiksi eli tapahtumiksi.
Hän kuvaa niitä sekä kauniiksi että voimauttaviksi. Tapahtuman alussa
tai lopussa on usein alaston ihminen.
|
|
Steve Vanoni tarkastelee työpajassa Jenni Rutasen keskeneräistä teosta, yllään porilaisen taiteilijaseura
NYTEn ”Ota mut”-paita.
|
Haastattelijan tulkitsemat poliittissävytteiset mielikuvat Vanoni pyyhkii
pois ja selittää, että kyse on tunteesta, tilan taianomaisesta muodonmuutoksesta
ja että alastomuudessa on kysymys puhtaasti kauneudesta ja kulttuurihistoriallisesta
ihanteesta. Alastomuus on visuaalisesti ja emotionaalisesti herättävä elementti ja
jostain syystä taiteilijat ovat pyrkineet tuohon hämmennystä herättävään
luonnontilaan kautta aikojen. Ehdotan, että esityksessä alastomuus on
joskus jopa neutraalimpaa kuin vaatteisiin verhoutuminen, jossa huomio
kiinnittyy välittömästi vaatteen väriin ja muotoon, sen symboliikkaan. Tästä
Vanoni on kanssani samaa mieltä.
Vanonin performansseissa toistuvat usein samat teemat, mutta kunkin
paikan identiteetti ja tunnelma muokkaavat tapahtumasta ainutlaatuisen.
Yleisön osallistuminen tekee tapahtumien kulusta ennalta arvaamattoman,
vaikka Vanonin esitykset ovatkin tarkkaan suunniteltuja. Taiteilija jännittää
esiintymisiä, mutta osaa kanavoida tunteen positiiviseksi energiaksi. Yksi
hänen suosikeistaan on Tampereen Telakallakin vuonna 2009 nähty Bike
Race -spektaakkeli, jossa yleisö oli sijoitettu ringissä polkevien pyöräilijöiden
keskelle.
|
|
Steve Vanonin kutsuista Keskustorin kattoateljeessa.
|
Kuka on ulkopuolella
Vanonin heinäkuun 2010 kalenteriin kuului mm. performanssi Roi Vaaran
kanssa Hirvitalolla sekä keskustelu outsider-taiteesta Pispalan kirjastotalolla
Erkki Pirtolan kanssa. Käsitteenä outsider art juontuu 1900-luvun alun
ranskalaistaiteilija Jean Dubuffetin nimeämästä termistä art brut sekä sen
englanniksi käännetystä versiosta raw art. Käsite liitetään myös mielisairaalapotilaiden
luomaan taiteeseen.
Outsidertaiteilijoita leimaa omaoppineisuus ja instituutioiden ulkopuolinen
tekeminen. Suomen ITE-taide on saanut arvostusta nimenomaan Pirtolan ansiosta.
Isompiakin näyttelyitä on järjestetty museoissa, kuten Kiasmassa vuonna
2005 esillä ollut Omissa maailmoissa, ITE- ja kansantaiteen ryhmänäyttely.
Vanoni puolustaa intohimoisesti ns. outsider-taiteilijoiden työskentelyä ja
näkyvyyttä kotimaassaan Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa.
Kesällä 2009 Vanoni toi Porin Galleria 3H+K:n tiloihin amerikkalaisen outsider-
taiteen näyttelyn, jonka hän on vienyt myös Pärnuun ja Tallinnaan.
Yhdysvaltalaisista outsidereista on koottu kattava kirja, The Chicago Collections:
Outsider Folk Art, jonka sivuilta Vanoni osoittelee nimiä ja kuvia silmät
innosta leimuten: Dwight Mackintosh, Mose Tolliver, Jimmy Lee Sudduth,
Martin Ramirez, Howard Finster, Bill Traylor ja onhan siellä oma suosikkinikin
Henry Darger. Mies oli ilmeisesti tavannut näistä monta, ainakin hänellä
oli kustakin taiteilijasta liuta kirjavaa taustatietoa, johon lukeutui mielisairaaloita
ja orjuutta. Monista outsider-taiteilijoiden käyttämistä materiaaleista,
kuten mudasta ja muusta orgaanisesta materiasta, on tullut nykytaiteilijankin
arkipäivää. Esimerkiksi Iso-Britanniassa Turner-palkitun nigerialaissyntyisen
Chris Ofilin maalaukset, joiden materiaalina on käytetty norsun ulostetta,
ovat voimakkaasti kansantaidehenkisiä.
jatkuu seuraavalla sivulla >>
