Düsseldorf
– maassa maan tavalla

Tampereen Taiteilijaseura juhlisti yhdeksättäkymmenettä toimintavuottaan kolmella näyttelyllä, joista yksi järjestettiin toukokuussa 2010 Düsseldorfin CON-SUMissa Saksassa. Mukana olivat Mikko Kallio, Katri Mononen, Arto Nurro ja Tuomo Rosenlund. Myös minä sain tilaisuuden olla mukana tässä vaihtonäyttelyssä. Saksalaiset taiteilijat tulivat lokakuussa vastavierailulle Tampereelle pitämään näyttelyä Taidekeskus Mältinrantaan.

Majoituimme paikallisten taiteilijoiden luokse. Mielessäni on Marcus Kaeserin ystävällinen ja vieraanvarainen olemus. Sain asua yhdessä hänen ateljeehuoneistaan. Marcus on kuvataiteilija ja muusikko.

Näyttelytila CON-SUM, Düsseldorf.

Hän työskenteli öisin maalaten pienellä siveltimellä monimetrisiä töitä aiheenaan kasvit.Limittäin toisiinsa kietoutuneet muodot täyttivät pikku hiljaa koko valtavan paperin vihreäksi sademetsäksi. Ensimmäistä teostaan hän oli tehnyt kolme vuotta. Tuo tapa maalata oli varsin meditatiivinen. Öisin sain nauttia hänen sellonsoitostaan, matala ääni kuului vaimeasti seinien läpi. Huoneiston katosta lattiaan ulottuvat kasvit suurissa ruukuissa, samoin kuin ulkona patiolla, kasvoivat kokonaiseksi maailmaksi, joka näyttäytyi myös hänen maalauksissaan.

Urbanisoituneet mustarastaat availivat kurkkujaan aamuruuhkassa liikenteen yli, mutta mietin, missä ovat varpuset? Kahvilaan astuessani huomasin, että täälläkään ei kuiskita. Majapaikkani sijaitsi kävelymatkan päässä CON-SUMista, joten kiersin vain ydinvoimalan ja olin perillä entiseen leipomoon rakennetussa galleriassa.

Olimme ripustamassa pohjoismaalaisella pelkistetyllä maulla pienten erimielisyyksien ilmapiirissä hillittyä ”alareunat tasan” -ripustusta, jossa puolet näyttelystä olisi ollut varastossa, kun Gesine Kikol saapui galleriaan. Hän on düsseldorfilainen kuvataiteilija, joka on vieraillut Tampereen kaupungin residenssissä jo useita kertoja.

– Hmm, I am not sure about that...
Maassa maan tavalla – yhtään työtä ei viety varastoon.

Avajaiset olivat tunnelmalliset. Desibelit nousivat illan edetessä korkealle, niin kuin onnistuneissa avajaisissa kuuluukin. Kuljetuslaatikoista tehty baaritiski ja Piazzollan musiikki vapauttivat tunnelman ja avajaiset kestivät puoleen yöhön. Joku vieraista sanoi tulleensa sisään, koska kadulla oli puhuttu, että kannattaa poiketa. Paikallisia kuvataiteilijoita oli runsaasti läsnä.

Jälkeenpäin olen miettinyt verkostoitumispuheita, joita vierastan. Kuitenkin vanhat sanat, kuten puhe uusiin ihmisiin tutustumisesta, ystävystymisestä, uusien paikkojen näkemisestä ja kokemisesta antavat mukavamman kaiun. Düsseldorfilaisten taiteilijoiden vieraanvaraisuus ja huolenpito meistä ”big forest paintereistä” tuntui hyvältä ja toivon, että voisimme tarjota heille jotain vastaavaa.

Kotiin palattuani, kun olin menossa ostamaan viimeisiä tuliaisia Sammonkadun Ärrältä, kuulin tutun äänen orapihlaja-aidassa: täällähän ne varpuset ovat.

Teksti ja kuvat: Merja Tanhua

Mosse nauttii avajaisissa. Merja Tanhuan ystävä kutoi Mossen hyvän matkan toivotukseksi.