Taide kokemuksista – teoria avartaa
Sanni Seppä (29) valmistui Tampereen
taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta
kuvataiteilijaksi (AMK) vuonna
2009. TAMK:ssa Seppä sai uusia kontakteja
taideyhteisöön ja oppi keskustelemaan
taiteesta. Sanni Seppä
kertoo opiskelleensa aktiivisesti ja itsenäisesti esimerkiksi piirtämistä ja
erilaisia kollaasitekniikkoja. Seppä toimi
taiteilijana jo opiskeluaikana, mikä
laajensi taiteilijan työn perspektiiviä.
- Teoreettista opetusta koulussa oli
suhteellisen vähän: ensimmäisinä vuosina
taidehistoriaa, estetiikkaa ja kieliopintoja.
Loppujen lopuksi teoreettista
opetusta olisi voinut olla enemmänkin,
mutta opiskelun pääpaino oli luonnollisesti
taiteilijan ammattitaidon hankkimisessa.
Joka tapauksessa koulu antoi
hyviä valmiuksia taiteilijantyöhön ja
avasi monia uusia mahdollisuuksia, joista
olen kiitollinen, Seppä kiteyttää.
|
|
Sanni Seppä.
|
Sanni Seppä on harkinnut tieteellisiin
jatko-opintoihin ryhtymistä
aikaisintaan parin vuoden kuluttua.
Mahdollisena jatko-opintopaikkana
Seppä pitää Kuvataideakatemiaa.
Opintojen jatkamisessa hän näkee
monia myönteisiä puolia:
- Maisteriopintojen jälkeen olisi mahdollista
toimia opetustöissä ja opintojen
kautta olisi mahdollista tutustua
uusiin opettajiin ja sitä kautta saada
uusia ajatuksia. Opiskelu myös parhaimmillaan
avartaa omaa ajattelua. Ja
näyttäähän se ansioluettelossa hyvältä,
että on maisteri, Seppä naurahtaa.
Sanni Seppää huolestuttaa taideopettajien
stressaantuneisuus. Kun taiteilija
toimii opettajana, tekee taidetta ja pitää
näyttelyitä, hänen on vaikea antaa opiskelijoille
täysipainoista ja omistautuvaa
opetusta. Hän ei kuitenkaan
pidä mahdottomana, että voisi
toimia tulevaisuudessa taideopettajana.
Muutama kuukausi
opetustyötä vuodessa ei vielä
veisi voimia taiteilijantyöstä.
Sanni Sepän suhde teoreettiseen
tutkimukseen ei kuitenkaan
ole itsestään selvä.
- Itselläni on aika etäinen suhde teoriaan tai tieteeseen. Tällä
hetkellä on hyvä, että on mahdollista tehdä omia juttuja ilman
opettajien vaikutusta. Toisaalta myös teoria
ja tiedekin kiinnostaa. Minulla on aina ollut
vahva halu kehittää itseäni, oppia uutta ja sisäistää
asioita uudella tavalla. Siinä mielessä
teoria ja tiede voisivat antaa uutta taiteentekoon.
Mutta nykyiset työni ovat ensisijaisesti
henkilökohtaisia. Ne perustuvat muistoihin ja tunteisiin,
omien kokemusteni kuvaamiseen.
Pyrkimykseni on tehdä taiteesta arkista,
kaikille avautuvaa, niin että ei tarvitsisi
olla taiteilija ymmärtääkseen taidetta,
kuvaa Sanni Seppä lähestymistapaansa.
- Joskus näen taideteoksia, jossa tekijän
tieteellinen tai teoreettinen lähestymistapa
on aivan ilmeistä. Mutta
samalla työt voivat olla niin vaikeasti
avautuvia, että tuntuu kuin vain tekijä
itse tietäisi mistä niissä oikeasti on kysymys.
Erilaiset filosofiat ja teoriat voivat
etäännyttää alkuperäisestä esteettisestä
kokemuksesta, Seppä pohtii.
Sanni Seppä näkee itsensä tällä
hetkellä ensisijaisesti installaatiotaiteilijana.
Hän haluaa kokeilla uutta,
yhdistellä eri materiaaleja, mutta tehdä
myös perinteistä maalausta ja kollaaseja.
Olennaista Sepälle on luoda
ihmisläheistä ja arkilähtöistä taidetta,
jonka tulkintaan ei tarvita monimutkaisia
filosofisia apparaatteja.
- Taiteen tulisi olla elämänläheistä ja
sellaisenaan helposti lähestyttävää, kiteyttää
Sanni Seppä.
|
|
Sanni Sepän teoksesta Tarina kenkäni takana. Pienten maalausten sarjaan voi käydä tutustumassa Tampereen taidemuseossa 3.1.2010 saakka.
|
Teksti ja kuvat haastatelluista:
Kai Kiviranta
