Tehdä taidetta ja opettaa – vai toisinpäin

Soile Niiniskorpi: Käsityksiä kuvataiteesta. Kuvataideopettaja taiteen tekijänä ja kokijana. Taideteollinen korkeakoulu 2009.

Soile Niiniskorven tuore väitöskirja käsittelee kuvataideopettajan taidekäsityksiä. Tutkimus etsii vastauksia kysymyksiin, mitä kuvataiteen tekeminen merkitsee kuvataideopettajalle ammatillisesti ja henkilökohtaisesti. Aineisto on koottu haastattelemalla seitsemää eri-ikäistä kuvataideopettajakoulutuksen saanutta henkilöä eri puolilta Suomea. Lisäksi Niiniskorpi jatkaa keskustelua neljän kuvataideopettajan kanssa ottaen lähtökohdaksi heidän valitsemansa oman teoksen tai jonkin näyttelystä valitun. Pohdinta paneutuu näkemyksiin opetustilanteiden ulkopuolella. Käsityksiä tarkastellaan yksityisellä ja yleisellä tasolla.

Tutkimuksen mukaan kuvataide mahdollistaa dialogisuuden, joka on kahdenkeskisyyttä sekä ihmisten että ihmisen ja taideteoksen välillä. Taideteos on aktiivinen osapuoli niin taiteen tekemisessä kuin vastaanottamisessakin. Johtopäätöksissään Niiniskorpi korostaa kuvallisuutta ajattelun välineenä. Teokset herättävät, välittävät ja synnyttävät ajatuksia. Kuvien avulla ajatellaan ja teoretisoidaan, teosten tekeminen ja kokeminen ovat tiedollista, älyllistä toimintaa.

Tutkimuksen keskeinen teoreetikko Juho Hollo (1885-1967) on Niiniskorven mukaan saanut aineiston käsittelyssä eräänlaisen opettajan ja auktoriteetin aseman. Hänen näkemyksensä mm. mielikuvituksesta, mielikuvista ja kuvittelulogiikasta nousevat voimakkaasti esille tutkimustulosten pohdinnassa. Haastatteluaineisto tuo mielenkiintoisella tavalla esille kuvataideopettajien ajattelua.

Työyhteisö pitää kuvataideopettajaa alansa asiantuntijana ja oletukset opettajan omaa taiteellista työskentelyä kohtaan ovat vahvat.

Opettajuuden ja taiteilijuuden yhdistämistä pohditaan haastatteluaineistossa monipuolisesti. Jokainen haastateltava korostaa oman taiteen tekemisen olevan hyödyksi opetustyössä. Sen sijaan opettajan koulutuksesta on erään haastateltavan mukaan ollut suoranaista haittaa taiteilijana toimimisessa. Hänelle kouluttautumisen jälkeen esitettiin vähemmän asiantuntijalausunto- tai näyttelyiden jurytyspyyntöjä. Yhteenvedossaan Niiniskorpi näkee opettajuutta ja taiteilijuutta yhdistävänä piirteenä mahdollisuuden dialogiin opiskelijoiden, opettajan ja taiteen kesken. Sen sijaan erottavana tekijänä vaikuttavat yleisessä mielipiteessä ja molempien ammattikuntien sisällä vakiintuneet käsitykset ja ennakkoasenteet. Taiteen opettaminen ja tekeminen sisältävät haastateltavien mukaan samankaltaisia aineksia, joiden kautta voi päätyä johonkin uuteen.

Teksti: Sirpa Pirilä