PERFO!
Heinäkuun Perfo!-illan järjestelyt olivat
sujuneet hyvin, joten järjestäjistä
Janne Rahkila, Jussi Matilainen,
Manu Alakarhu (videointi), Eero Yli-
Vakkuri (nettivideointi), sekä esiintyjistä
Suvi Parrila ja Leena Kela ehtivät
hengähtää Telakan terassilla.
Perfo!-illoista halutaan kokonaiselämyksiä,
johon kuuluu performanssi- ,
video- ja musiikkiesitysten lisäksi yhdessäoloa,
keskustelua ja kollektiivista
viihtyvyyden tunnetta. Iltoja on järjestetty
Tampereella 4–5 kertaa vuodessa
tammikuusta 2007 alkaen. Esiintymään
koetetaan saada mielenkiintoisia
taiteilijoita ja ryhmiä, jotka usein löytyvät
puskaradion kautta. Heitä on
tullut jonkin verran myös ulkomailta.
Esityspaikaksi on vakiintunut Telakka,
joka järjestäjien mukaan on sopinut
tarkoitukseen hyvin. Yleisöä on ollut
sopivasti, osa sattumalta ja osa varta
vasten esityksiä katsomaan tulleita.
Perfo!-iltojen taustalta löytyy Kankaanpään
taidekoulun opiskelijoiden
perustama T.E.H.D.A.S. ry, jonka toiminta-
ajatuksena on muun muassa tapahtumien
järjestäminen, yhteistyö ja
yhteisöllisyys. Sittemmin yhdistyksen
jäsenet ovat hajaantuneet eri puolille Suomea, joskin yhdistyksellä on toimisto
Porissa. T.E.H.D.A.S. ry:n jäsenistä
Perfo!-iltoja ovat järjestämässä myös
muiden muassa Tuomo Rosenlund
ja Teemu Kangas, jonka tehtävänä on
valokuvata kaikki esitykset. Esityksiä voi
seurata myös suorana lähetyksenä verkossa.
Siis performanssi
|
|
Suvi Parrila Telakalla.
|
Performanssiksi voi lukea kaiken sen
esitystaiteen, jota ei voi sitoa johonkin
tiettyyn esityslajiin, kuten teatteriin tai
tanssiin. Sen juuret ovat kuvataiteessa.
Perfo!:n järjestäjien mielestä performanssin
tarkkaa määrittelyä tai jakoa
erilaisiin kategorioihin ei ole mielekästä
tehdä, koska se saattaa rajoittaa sen tekemistä.
Performanssi on aiemmin ollut
enemmän kehollista, mutta tänä päivänä
se painottuu osallistuvuuteen. Voidaan
puhua espanjalaisen performanssin
runollisuudesta, tai siitä, että jossain
muualla se on poliittisempaa kuin Suomessa.
Koulutuksen lisääntyminen on
vaikuttanut performanssitaiteeseen,
samoin teknologian kehitys, jonka myötä
esiintyjän fyysinen läsnäolo esityspaikassa
ei enää ole välttämätöntä.
Illan esityksessä Suvi Parrila käsitteli
sitä, miten ihmisen identiteetti määritellään
niiden todistusten ja lausuntojen
kautta, joita viranomaiset hänestä eri
yhteyksissä kirjoittavat. Kirjalliset dokumentit
ovat se, mitä meistä konkreettisesti
jää jäljelle. Kuitenkin ihmisen kokemus
elämästään on jotain ihan muuta.
Se voi olla esimerkiksi varmuus siitä, ”että
olemme valopalloja energiavirrassa”.
jatkuu seuraavalla sivulla >>
