Antakaa meille takaisin Taiteilija-lehden paperiversio

Suomen Taiteilijaseuralla on valtakunnallisena kuvataiteen keskusjärjestönä vakiintunut asema taidekentässä. Taiteilijat ovat saaneet oman äänensä kuuluviin seuran julkaisemassa Taiteilija- lehdessä, jota on toimitettu jäsenistölle jo 1960-luvulta lähtien. Tämän vuoden alussa lehti siirrettiin sähköiseen muotoon seuran kotisivuille.

Viimeisessä printtimuotoisessa Taiteilija- lehdessä (4/08) oli artikkeleita mm. kuvataiteilijapäivistä, Luovasta Tampereesta ja kuvataiteesta kuntavaaleissa. Sivulla kaksi oli pieni ilmoitus lehden ilmestymistauosta, joka kestäisi vuoden 2009 loppuun. Suomen Taiteilijaseuran hallitus teki päätöksen lehden printtiversion väliaikaisesta lopettamisesta suunnitellessaan tulevaa toimintaansa ja talousarviota. Taiteilija-lehden perinteinen paperiversio aiheuttaa vuodessa noin 25 000 euron menot muun muassa painokustannuksina, joten sen tekeminen muodostui seuralle liian kalliiksi.

Kävin syyskuun alussa ensimmäistä kertaa seuran verkkosivuilla katsomassa, mitä asioita sähköisessä Taiteilijalehdessä pidetään esillä. Sivuilta löytyi otsikolla Uusimmat jutut neljä (4) artikkelia, joissa käsiteltiin residenssitoimintaa, ammattikorkeakoulujen maisterintutkintoa ja Suomen Taiteilijaseuran vuosijuhlaa. Suurin osa teksteistä oli kirjoitettu jo alkuvuodesta. Sivustolla on myös puheenjohtaja Juha Okon blogi, jossa hän kirjoittaa muun muassa tekijänoikeuksista (kirjoitettu 14. toukokuuta, nolla kommenttia).

Albert Wolffin veistoksesta Löwenkämpfer.

Tarkoittaako väliaikaiseksi tarkoitettu hallituksen päätös siis sitä, ettei Taiteilija-lehden printtiversiota enää tulevaisuudessa tehtäisi? Tiedustellessani lehden kohtaloa Juha Okolta hän vastasi, että lehden jatkamiselle entisessä muodossaan olisi käytännössä olemassa kolme rahoitusvaihtoehtoa: a) jäsenjärjestöjen STS:lle maksamia jäsenmaksuja pitäisi nostaa (nyt yhteensä 14 000 euroa vuodessa), b) avustuksia pitäisi saada lisää, c) seuran muita toimintoja pitäisi lopettaa.

STS:n toiminnan päätehtävänä on sen omien jäsenjärjestöjen jäsenten ammatillisten ja sosiaalisten etujen edistäminen. Pitkällä aikavälillä tapahtuva kehitystyö taiteilijoiden työskentelyolosuhteiden parantamiseksi edellyttää jatkuvaa epäkohtien esilläpitämistä eri medioissa. Yhteiskunnallinen keskustelu ja siten mielipiteenmuodostus muun muassa taiteen tekemisen vapaudesta, tekijänoikeuksista, prosenttiperiaatteesta tai kuvataiteen ensimyynnin verovähennyksistä yrityksille ovat niitä konkreettisia asioita, jotka suoraan vaikuttavat kaikkien kuvataiteilijoiden talouteen ja samalla ammatilliseen asemaan yhteiskunnassa. Tässä keskustelussa Taiteilijalehdellä on ollut merkittävä rooli.

Yleisessä taantumassa on myös taidealan järjestöjen pakko tehdä priorisointipäätöksiä oman toimintansa linjauksista. Taiteilija-lehden paperiversiota ei saisi kuitenkaan pelkästään rahoitusvaikeuksien vuoksi pysyvästi lopettaa: taloudellisten asioiden lisäksi on huomioitava myös arvovalinnat. Lehdellä on ollut jäsenistön keskuudessa jo pitkään tärkeä tehtävä, ja se on ollut vuosikymmenien ajan ainoa suora tiedotuskanava, jolla eri taidejärjestöissä toimivat taiteilijat on tavoitettu. Siis riippumatta esimerkiksi siitä, missä päin Suomea itse tekijät asuvat ja työskentelevät. Nykyinen toimituskunta on tehnyt erinomaista työtä kehittäessään Taiteilija-lehdestä monipuolista ja visuaalisesti näyttävää järjestölehteä. Pysyvä lopetuspäätös tarkoittaisi myös tämän työpanoksen menettämistä.

Toivottavasti Suomen Taiteilijaseuran luottamushenkilöt seuran taloudellisen tilanteen kohentuessa tekevät tulevaisuudessa viisaan päätöksen ja palauttavat jäsenistölle Taiteilija-lehden paperiversion luettavaksi. Ainakin minä toivon sitä, enkä luultavasti ole ainoa. Lopuksi pieni muistutus nuoremmille lukijoille siitä, että on näitä taiteeseen liittyviä asioita aikaisemminkin pohdittu.

Mikä on taiteen tehtävä? Markku Valkonen (Taide 3/80): Tämä ei ole määritelmä vaan olettamus: taide luo yhteiskunnan symbolikerrostumaa ja pitää ihmisen aivotoiminnan sellaisia vaikeaselkoisia puolia käynnissä, johon vain harvat seikat pystyvät. Taide on tietynlainen stimulanssi.

Teksti: Jaana Rämä, tamperelainen paperitaiteilija