Pieni suuri taidekeskus Sääksmäellä

Voipaalan taidekeskus on jo kolmenkymmenen vuoden ajan toiminut vanhassa kartanomiljöössä Rapolan linnavuoren tuntumassa. Toiminnan yhtenä kivijalkana on Voipaalan pitkä perinne lastenkulttuurin pioneerina Suomessa. Vaihtuvat taidenäyttelyt ovat kuitenkin saaneet yhä itsenäisemmän aseman.

Helinä Hukkataipaleen Pitovieras -performanssi Sääksmäellä Voipaalan taidekeskuksessa Pidot-näyttelyn avajaisissa 16.8.2008. Kuva Laura Uimonen.

Kartanon päärakennus tarjoaa tilat näyttelyille sekä pienimuotoisille konserteille ja tapahtumille. Näyttelyvalinnat käsittelevät ajankohtaisia teemoja sekä tuovat esiin kuvataiteen laajan kentän. Koko kävijäkunta - perheet, kartanoympäristöön hakeutuvat sekä paikalliset - pyritään huomioimaan.

Erityisen kiinnostavaa on etsiä rajapintoja, joissa taide ja arki kohtaavat sekä kanssakäymisiä, joissa voi pysähtyä pohtimaan keitä olemme juuri nyt. Tavoitteena on elävä taidekeskus, jossa perinteinen miljöö, taiteen kokeminen ja tekeminen tukevat toisiaan.

Voipaalan tuleva talvikausi käynnistyi Backlight 08 valokuvatapahtumaan kuuluvalla kokonaisuudella, joka on valittu erityisesti Voipaalaa varten.

-------------------

SKjL:n 70-vuotisjuhlanäyttely

Juhlanäyttely Neljä ulottuvuutta oli 7.6. - 10.8.2008 esillä Voipaalan Taidekeskuksessa Sääksmäellä. Näyttelyn kuraattorina toimi Lönnströmin taidemuseon johtaja Kati Kivimäki ja suojelijana Suomen Tasavallan Presidentti Tarja Halonen. Kivimäki valitsi juhlanäyttelyyn 30 taiteilijaa teoskuvien perusteella tietämättä mistä kukin tekijä oli kotoisin. Tampereen Taiteilijaseurasta näyttelyssä mukana olivat Minna Soraluoma, Hannu Riikonen ja Matti Kuronen. Muitakin tamperelaisia oli näyttelyssä, kuten Sanni Seppä videollaan.

Adolfo Veran kodittomia käsittelevä installaatio SKjL:n juhlanäyttelyssä Neljä ulottuvuutta Voipaalan taidekeskuksessa.

Kuraattori Kivimäen mukaan näyttelyn teoksissa on riipaisevuutta, nostalgiaa, illuusioita, häivähdyksiä, arkea, hämmästystä, pelkoa ja iloa. Kartanon eri kerrosten tunnelmat muotoutuivat erilaisiksi. Alakerran teoksissa oli jotakin koskettavaa ja aavemaista. Yläkerrassa taas tuntu oli järeämpi.

-------------------

Hannu Karjalainen Vuoden nuori taiteilija

Videoillaan mainetta niittänyt Hannu Karjalainen on seuraava Vuoden nuori taiteilija. Karjalainen (s. 1978 Haapavedellä) on valmistunut TaiK:n valokuvataiteen koulutusohjelmasta.

”Työskentelyssäni on usein lähtökohtana joku kuvan perusformaatti, kuten muotokuva tai maisema. Olen soveltanut muotokuvan ajatusta videotaiteeseen pohdiskellen sen relevanssia ja mahdollisuuksia tämän hetken jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Muotokuvani eivät niinkään ole yksittäisen henkilön persoonan kuvauksia, vaan yleisluonteisempia pohdiskeluita inhimillisyyden tilasta.”

Vuoden nuori taiteilija -tapahtuman tarkoituksena on tuoda esille nuoria, lahjakkaita taiteilijoita ja kiinnittää huomiota uuteen suomalaiseen kuvataiteeseen ja sen ilmiöihin.

Hannu Karjalaisen näyttely on esillä Tampereen taidemuseossa 28.2. - 5.4. 2009 ja myöhemmin Helsingin kaupungin taidemuseossa.

-------------------

Mixed Worlds – omatoimista näyttelyvaihtoa

Suomalaisten nuorten taiteilijoiden näyttely Mixed Worlds – My East oli esillä Dom Omladine galleriassa, Serbian pääkaupungissa Belgradissa 29.7. -10.8.2008. Näyttelyyn osallistuivat Jenni Hiltunen, Jyri Kaasinen, Saara Kariranta, Katri Mononen, Johanna Nevalainen, Janne Nytorp, Paavo Lehtonen, Marja Patrikainen, Hanna Piipponen, Janne Rahkila, Tuomo Rosenlund ja Jarno Vesala. Serbialaisten ja montenegrolaisten taiteilijoiden näyttely Mixed Worlds nähtiin Tampereen Emil-salissa 3. - 25.11.2007.

Marja Patrikainen viimeistelee teostaan.

Osallistuin yhdessä Marja Patrikaisen, Janne Rahkilan ja Saara Karirannan kanssa Mixed Worlds -vaihtonäyttelyiden järjestelyyn Belgradissa ja Tampereella. Idea sai alkunsa, kun tapasin 2005 belgradilaisen kuvataiteilijan Jelena Zagorcicin Düsseldorfissa Tampereen kulttuuritoimen residenssissä. Suomalaistaiteilijoiden näyttely sai alateemakseen My East, koska koimme kiinnostavaksi pohtia idän käsitettä omasta perspektiivistämme. Maantieteellisesti Suomi on idempänä kuin Serbia, kun taas poliittisesti Serbia mielletään osaksi itää.

Suomalaisten taiteilijoiden mieleen painuivat erityisesti näyttelymme saama runsas huomio serbialaisessa mediassa sekä näyttelyn avajaisillan hämmentävät tapahtumat. Radovan Karadzic oli juuri pidätetty ennen matkaamme, ja avajaisiltana kaupungin täyttivät pidätystä vastustavat yli 10 000 mielenosoittajaa. Jouduimme poistumaan keskustasta ennen avajaisten virallista päättymistä. Näky gallerian oven ulkopuolella oli häkellyttävä: loputon rivi mellakkapoliiseja valvoi tilannetta kadun molemmilla puolilla.

Serbialaistaiteilijat olivat vaikuttuneita suomalaisista taiteilijavetoisista gallerioista ja taiteilijoiden aktiivisuudesta. Monet kokivat suomalaisen taiteen rentona ja leikkimielisenä (kuinka yllättävää meille, joita niin usein syytetään raskasmielisyydestä) mutta ammattimaisena.

Näyttelyvaihto toteutui lähes alusta loppuun taiteilijoiden organisoimana, vaikka näyttelypaikkojen henkilökunnan apu oli korvaamatonta. Monet meistä järjestivät tämänkaltaista projektia ensimmäistä kertaa, joten väärinkäsityksiltä ja sekaannuksilta matkan varrella ei voitu välttyä. Kuitenkin näyttelyvaihto oli opettava kokemus. Vaikka Serbian poliittinen ja ekonominen tilanne on erilainen, saimme huomata, että nuoren taiteilijan ongelmat ja ilonaiheet ovat hyvin pitkälti samoja.

Teksti: Katri Mononen