Moro

Ensimmäinen vuoteni ”puhiksena” on päättymässä ja summailen sen tapahtumia kalenteriani selaillen. Minulle vuosi luottamustoimessa on ollut monipuolinen ja kiinnostava. Kokoukset ja muu toimenkuvan oheistoiminta ei ole estänyt kehittelemästä omaakaan kuvallista ilmaisuani, koska työnjako on seurassa niin sujuvaa. Kiitän omasta puolestani Mältinrannan väkeä, johtokuntaa sekä taiteilijoita, jotka ovat edustaneet seuraamme vuoden aikana näyttelyissä ja luottamustoimissa - eikä vähimpänä niitä, joka osallistuivat Täydellisen ympyrän tekemiseen.

Anna Kirstinä, puheenjohtaja.

Marraskuussa otamme käyttöön uudet tilat Mältinrannassa ja esittelemme ne kutsuvieraille. On vihdoin aika kokoontua juhlimaan hankkeen toteutumista ja samalla juhlistaa taas yhtä täyttyvää yhteistä vuotta Taidekeskuksessamme, josta voimme syystäkin olla entistä ylpeämpiä. Odotan mielenkiinnolla tämän monipuolisen taidetyömaan käynnistymistä. Graafikkomme saavat rinnalleen veistäjiä, monumentaalimaalareita ja keraamikkoja. Ties millaista monitaidetta talossa vielä tehdään.

Tätä kirjoittaessani sisälläni velloo ristiriitaisia tunteita, sillä käynnissä on keskustelu maailmanlaajuisen laman tulemisesta ja se tuottaa epävarmuutta tulevasta. Muistan edellisen laman aiheuttamat iskut näyttelytoimintaan ja taidekauppaan. Omalla kohdallani lama osui aikaan jolloin valmistuin Lahden taideinstituutista. Toivon että yhteiskunta käyttäisi tällä kertaa juustohöyläänsä taiteen suhteen säästeliäämmin. Meidän, niin kuin koko yhteiskunnankin päättäjineen, pitäisi muistaa taiteen ja kulttuurin merkitys paitsi juhlapäivinä myös joka ikisenä arkipäivänä. Jos (ja kun) tulevat ajat ovat taas kerran rankat, sitkeyden ja sinnikkyyden merkitys korostuu taiteilijan työssä. Ja tästähän meillä on runsaasti esimerkkejä.

Teksti:
Anna Kirstinä

PS. Jälkikaneettina kirjavihje: Jonathan Swiftin Gulliverin retket sekä huvittaa että lyö ällikällä. Pistääpä kirja vielä miettimään maailmanmenoa uusista vinkkeleistä vaikka se itse on 1700-luvulta!