Taidemaalarin pyhiinvaellus

Lähestymme Jerusalemia, kun juutalainen taksikuskini kysyy yllättäen, miksi olen matkustanut uskonnollisia fanaatikkoja täynnä olevaan tylsään kaupunkiin. Siellä ei ole hiekkarantoja, yökerhoja eikä komeita naisia kuten hänen kotikaupungissaan Tel Avivissa. Vastaan naureskellen jotakin diplomaattista.

Jerusalemin historia on kiinnostanut minua vuosikymmeniä. Jerusalem on pyhä kaupunki kolmelle monoteistiselle uskonnolle, juutalaisille, kristityille ja muslimeille, joiden taustassa on paljon yhteistä. Jatkuvien väkivaltaisten levottomuuksien ja terrorivaaran takia sinne matkustaminen on tuntunut mahdottomalta perheelliselle. Päätän kuitenkin rohkaista mieleni. Kesäkuussa 2007 kävelen aistit valppaina, mutta ilman turvaliivejä pitkin Jerusalemin kapeita ja mutkikkaita kujia kohti pyhiä paikkoja.

Pyhä muuri

Raskaasti aseistautuneet ja luotiliiveihin pukeutuneet israelilaiset sotilaat parveilevat turvaporttien ympärillä. Tiukkojen turvatoimien jälkeen juutalaiset uskovaiset ja muutamat länsimaiset turistit jalkautuvat suurelle aukiolle, joka viertää tasaisesti kohti itää. Suurin osa juutalaisista pyhiinvaeltajista on ortodoksijuutalaisia. Miehet ovat pukeutuneet mustaan kauhtanaan ja knallimaiseen lakkiin. Heillä on täysparrat ja pitkät, kiharat hiukset.

Kulkue Pyhän haudan kirkkoon.

Aukion itäreunassa kohoaa korkea muuri, jonka alaosan kivet ovat ikivanhoja. Aukio on jaettu puisella aidalla kahteen osaan. Suurempi tila on varattu miehille ja pienempi naisille. Juutalaiset rukoilevat hartaasti nyökyttäen aivan muurin kupeessa. Lähestyn varovasti muuria, sillä haluan nähdä onko sen raoissa rukouslappuja. Haluan myös koskettaa alimpia vanhimpia kivilohkareita.

Ortodoksijuutalainen, ehkä rabbi, lähestyy minua. Säikähdän. Olenko liian lähellä pyhää paikkaa? Hän kysyy mistä olen kotoisin ja haluaa rukoilla minun ja perheeni puolesta. Sanon hämilläni, että kyllähän se sopii. Rukoustuokion jälkeen hän kysyy, haluanko antaa lahjoituksen juutalaiselle seurakunnalle. Lompakossani on vain suuria seteleitä, koska olen vasta saapunut Jerusalemiin aamuyöstä. Viidenkymmenen sekelin seteli livahtaa hetkessä mustan kaavun taskuun ja rukoilija kävelee nopeasti tiehensä.

Temppelivuori on juutalaisuuden pyhin paikka. Sen länsimuuri on ainoa näkyvä säilynyt osa Herodeksen temppelistä. Länsimuuri tunnetaan myös itkumuurina. Juutalaiset uskovat, että Jumala on siellä erityisesti läsnä. He tulevat muurin juurelle rukoilemaan ja suremaan temppelin tuhoa. Islamilaisella ajalla Temppelivuoren päälle rakennettiin Kalliopyhäkkö ja al-Aqsan moskeija.

Ensimmäisen temppelin tälle vanhalle kulttipaikalle pystytti kuningas Salomo. Babylonialaiset tuhosivat sen täysin noin neljäsataa vuotta myöhemmin. Toinen temppeli valmistui 500-luvun alkupuolella eKr. Roomalaiset legioonat valloittivat Jerusalemin elokuussa 70 jKr. ja Herodeksen temppelinä tunnettu toinen temppeli tuhoutui valloitusta seuranneessa tulipalossa.

Länsimuurin uskonnollista merkitystä on lisännyt se, että varsinaiselle Temppelivuorelle astuminen on kielletty juutalaisilta, jottei pyhää aluetta saastutettaisi. Vierailija voi vahingossa kävellä kaikkein pyhimmän alueella, koska sen tarkkaa sijaintia ei tunneta. Juutalaisen perimätiedon mukaan lopunaikojen Messias tulee rakentamaan tuhotun temppelin uudestaan. Israelissa on uskonnollisia piirejä, joissa elää halu rakentaa kolmas temppeli. Vanhassa kaupungissa sijaitsevassa Temppelivuoren instituutissa on valmistettu temppeliesineitä tulevaan suursynagogaan. Kaikki tärkeimmät kulttiesineet ovat jo valmiina, mutta alttari puuttuu, sillä se on rakennettava fyysisesti Temppelivuoren päälle. Yhdysvaltain kristillisessä oikeistossa on myös ääriryhmiä, jotka suunnittelevat islamilaisen pyhäkön räjäyttämistä ja kolmannen temppelin pystyttämistä sen tilalle.

Kalliopyhäkkö

Kiipeän tilapäistä puista portaikkoa ylös Temppelivuorelle. Toisella puolella juutalaiset rukoilevat länsimuurin kupeella ja toisella israelilaiset arkeologit tekevät kaivauksia muurin kulmauksessa. Temppelivuoren laella nuoret israelilaissotilaat partioivat vaivautuneen oloisina kolmenkymmenen asteen helteessä täydessä sotavarustuksessa. Aukion keskellä kimaltelee sinitiilinen, kahdeksankulmainen rakennus, jonka katolla on suuri kullattu kupoli.

Kalliomoskeijan nimi on harhaanjohtava, sillä se ei ole moskeija, koska siitä puuttuu rukoussuuntaa osoittava suuri seinä. Rakennuksen oikeampi nimi on Kalliopyhäkkö. Sen keskellä sijaitsee mystinen kallio, jonka halusin nähdä. Tiukkailmeinen muslimivartija pysäyttää minut kuitenkin pyhäkön oven suussa ja toteaa tylysti, että sisälle eivät toisuskoiset pääse.

jatkuu seuraavalla sivulla >>