Taidemaalarin pyhiinvaellus

Harmistuneena tästä käänteestä marssin läheiseen Temppelivuoren viranomaisten toimistoon. Palestiinalainen viskaali selittää minulle uuden säännön taustaa. Neljä vuotta sitten oli päätetty, että Kalliopyhäkkö on varattu vain islaminuskoisille rukoilemista varten. Kiellon taustakuvio valkenee minulle. Israelilainen poliitikko Ariel Sharon oli tehnyt odottamattoman ja epädiplomaattisen vierailun Temppelivuorelle, mikä oli johtanut palestiinalaisten toiseen kansannousuun vuonna 2000.

Kalliopyhäkkö on islamilaisen arkkitehtuurin ensimmäinen mestariteos. Islaminuskoiset kunnioittavat pyhäkön sisällä olevaa kalliota Muhammadin taivaaseen nousun paikkana. Pyhäkkö on eräänlainen suuri pyhäinjäännöslipas. Sen eteläpuolella on varsinainen moskeija, al-Aqsa eli kaukainen moskeija.

Kalliopyhäkkö.

Damaskoksessa hallinnut kalifi Abd al-Malik rakennutti Kalliopyhäkön 600-luvulla, todennäköisesti koska islamin pyhin paikka Mekka oli hänen kilpailijansa käsissä. Kapinalliset estivät muslimipyhiinvaeltajia saapumasta pyhään kaupunkiin, joten Abd al-Malik halusi nostaa Jerusalemin korvaavaksi pyhiinvaelluskohteeksi. Muslimit harjoittivat pyhäkön pyhän kiven ympärillä samanlaista rituaalista kiertoa kuin Kaaban ympärillä Mekassa.

Kalliopyhäkkö sijaitsee samalla alueella kuin tuhottu Salomon temppeli, joka on esikuva kaikille suurten monoteististen uskontojen temppeleille. Salomon temppelin kaikkein pyhin, entinen uhrialttari saattaa olla ollut islamilaisen pyhäkön keskellä sijaitseva pyhä kallio. Juutalaisten maltillinen asenne on ollut maailmanrauhan takia tärkeää, sillä myös tuhotun Herodeksen temppelin pyhin paikka sijaitsee Kalliopyhäkön läheisyydessä.

Muslimeille Jerusalem on kolmanneksi tärkein pyhä kaupunki Mekan ja Medinan jälkeen. Islaminuskoiset kääntyivät rukoillessaan Jerusalemiin uskontonsa alkuvaiheessa. Islamilaisen perimätiedon mukaan tuomiopäivänä kaikki ihmiset kootaan Temppelivuoren alueelle. Tuskin on liioittelua sanoa, että Jerusalem on muslimien henkisen maailman varanapa. Joka tapauksessa se on heille tärkeä uskonnollinen keskus. Jerusalemin arabialainen nimi al-Quds merkitsee pyhää

Pyhä hauta

Jerusalemin keskustan täyttää valtava basaarialue. Harhailen sen kapeilla kujilla etsien sisäänpääsyä Pyhän haudan kirkkoon. Vasta kolmannella yrityksellä löydän kirkon etupihan seikkailtuani aikani koptikappeleiden pimeissä verkostoissa. Pihalla tajuan, miksi kirkon sisäänkäyntiä on vaikea löytää. Pieni oviaukko sijaitsee kapean ja meluisan basaarikujan päässä. Ulkoapäin Pyhän haudan kirkko näyttää vaatimattomalta ja sekavalta rakennuskompleksilta.

Pyhän haudan kirkon pääovi on suljettu, mutta piha-aukiolla on odottava tunnelma. Basaarikujalta kuluu rytmikästä kilkutusta. Pian kolme eksoottiseen muslimiasuun pukeutunutta kirkonvartijaa saapuu juhlallisen kulkueen edellä iskien metallista sauvaa pihan kivetykseen. Vartijoiden perässä marssii valtava määrä ruskeisiin kaapuihin pukeutuneita fransiskaanimunkkeja. Kulkueen perässä tulee useita katolisia piispoja ja kardinaaleja.

Puinen pääovi avataan monimutkaisen rituaalin jälkeen ja pyhiinvaeltajien kulkue soljuu arvokkaasti kirkon sisälle. Fransiskaanit viettävät juhlajumalanpalvelusta, joka kestää yli kolme tuntia. Odottelen kärsivällisesti. Tilaisuuden jälkeen ortodoksimunkit päästävät vierailijoita pienissä ryhmissä tutustumaan pyöreän tilan keskellä sijaitsevaan pienoispyhäkköön, jonka sisällä perimätiedon mukaan on Kristuksen hautapaikka. Katson vaikuttuneena kun eteläamerikkalaiset pyhiinvaeltajat polvistuvat liikuttuneina rukoilemaan hautapaaden ääreen, suutelevat sen kantta ja laittavat sen päälle rukousristejään.

Pyhän haudan kirkon vartijat ja avaimen haltijat ovat muslimeja, koska kristilliset kirkkokunnat ajautuvat helposti kahnauksiin. Pyhän haudan kirkon hoito on jaettu kuuden kirkkokunnan munkkien kesken. Vastikään vuonna 2002 etiopialaiset ja koptilaiset munkit tappelivat tuolin paikasta Pyhän haudan kirkon katolla, ja yksitoista munkkia kuljetettiin sairaalahoitoon. Pari vuotta myöhemmin ortodoksit ja fransiskaanit joutuivat käsirysyyn.

Roomalais- ja kreikkalaiskatoliset ovat aina arvostaneet matkoja Pyhään kaupunkiin, kristittyjen henkiseen keskipisteeseen. Erityisesti keskiajalla Jerusalem ja Pyhän haudan temppelin kallioperusta oli kaikille kristityille maailman napa ja medium mundi. Uskonpuhdistuksen jälkeen protestantit suhtautuivat kriittisesti pyhiinvaelluksiin, mutta nykyään Jerusalem on suosittu matkakohde heidänkin keskuudessaan.

Jerusalem on koko ihmiskunnalle tärkeä kaupunki, jossa historian monikerroksisuus on kaikkialla läsnä. Historiatietoisena kuvataiteilijana ja pystymetsäekumeenikkona olen tyytyväinen, että tein oman pyhiinvaellukseni Jerusalemin mutkaisilla poluilla pyhyyden ja pelon ytimeen.

Teksti ja kuvat: Ilkka Väätti