Kuka todella oli Mona Lisa

Apuun tulevat aiemmin mainitut vaakunakuviot. Erityistä huomiota Vogt-Lüerssen kiinnittää Sforzan suvun symboleihin. Leonardo oli useita vuosia Sforzien palveluksessa, ja hän muotoili näiden vaakunasta (risti ja ihmistä syövä käärme) ristinmuotoisen kiehkuran, jota hän käytti maalatessaan kattokoristeita yhteen suvun omistamista palatseista. Kun Mona Lisaa katsoo tarkasti, kaula-aukkoa peittävästä vaatteesta löytyy Sforzien ristikuvio ja käärme.

Vogt-Lüerssen vertaa Sforzan suvussa tuohon aikaan eläneitä naisia päätyen lopulta ruhtinas Gian Galeazzo Sforzan vaimoon Aragonin Isabellaan. Miksi juuri Isabella? Kuka hän oli ja mikä hänen yhteytensä oli Leonardoon?

Milanon herttua Gian Galeazzo, Vogt- Lüerssen kertoo, oli joutunut setänsä Lodovico ’il Moro’ Sforzan syrjäyttämäksi jo nuorena. Aikalaisten mukaan Gian Galeazzo oli kauniskasvoinen, vaaleatukkainen, ei kovin teräväpäinen nuorukainen. Lodovico laski hovijuhlissa karkeaa leikkiä veljenpoikansa mieskunnosta, joka esti tätä saamasta jälkeläisiä. Tästä kärsi Gian Galeazzon lisäksi hänen vaimonsa Isabella. Isabellalla oli riesanaan paitsi vallananastajan pilkka, myös väkivaltainen aviomies, joka rakasti enemmän viiniä kuin naista.

Leonardo da Vinci eli Milanossa Sforzan suvun lähettyvillä 17 vuotta. Hän työskenteli suvulle paitsi hovimaalarina, myös satumaisten juhlien ja esitysten järjestäjänä. Yleisnero ystävystyi pian Isabellan ja tämän aviomiehen kanssa. Hän mainitsi herttuattaren päiväkirjassaan ”enkelimäisenä kaunottarena”.

Vogt-Lüerssen kertoo, miten Leonardo vietti aikaa Isabellan ja Gian Galeazzon seuralaisena. Leonardon virallisena tavoitteena oli saada masentunut ja alkoholisoitunut nuori herttua kiinnostumaan sen verran vaimostaan, että kirkolle ja sukulaisille voitaisiin ilmoittaa aviovelvollisuuden täyttyneen. Kului muutama kuukausi ja Isabella ilmoitti, että Gian Galeazzo oli onnistuneesti täyttänyt velvollisuutensa. Tasan yhdeksän kuukauden kuluttua Isabella synnytti ensimmäisen lapsensa, terveen pojan. Vogt-Lüerssen arvelee Leonardon antaneen pariskunnalle “psykologista apua“.

Tämän taitekohdan jälkeen Vogt- Lüerssenin kirjaa lukee kuin historiallista romaania. Gian Galeazzo Sforza kuolee sairauteen muutaman vuoden kuluttua esikoispoikansa syntymästä. Ranskan kuningas Ludvig XII valloittaa Milanon ja Isabella muuttaa kolmen lapsensa kanssa Mantuan markiisi Gonzagan suojelukseen. Isabellan seurueen mukana tulee myös Leonardo da Vinci. Isabellalle myönnetään ennen pitkää Barin herttuakunta, ja Leonardo maalaa aina tilaisuuden tullen häntä ja hänen lapsiaan. Vogt- Lüerssen väittää Leonardo da Vincin ja Aragonin Isabellan solmineen lopulta epävirallisen avioliiton keskenään ja saaneen kenties 3 - 4 yhteistä lasta.

Lukijalle tulee väistämättä kysymys: tahtooko Vogt-Lüerssen teoriansa otettavan vakavasti vai onko kyse historiallisesta mitä jos -fiktiosta? Vogt-Lüerssen innostuu teoksen jälkipuoliskolla asiastaan niin paljon, että hän unohtaa perustella väitteensä. Kirjan lopusta löytyy sukuluetteloita sekä luettelo lähdeteoksista, mutta esimerkiksi lähdeviitteitä on lukijan turha toivoa. Samoin kuvatekstit on kirjoitettu siten, että ne tukevat Vogt-Lüerssenin teoriaa. Varsinkin kirjan loppupuolella alkaa tuntua siltä, että puolet 1500-luvun taitteessa Italiassa maalatuista tauluista esittää Leonardoa ja/tai Isabellaa tekemässä milloin mitäkin. Kirjan uskottavuutta vähentää sekin, ettei tekijä ole käyttänyt ammattilaista taittamaan tekstiä saati suunnittelemaan kantta. Kirja näyttää Word-dokumentilta.

Ilmiselvistä puutteistaan huolimatta on Maike Vogt-Lüerssenin hypoteesi Mona Lisa -taulun naisen todellisesta henkilöllisyydestä kiinnostava. Onko Leonardo da Vinci kenties Mona Lisaa maalatessaan ollut rakastumassa mallina olleeseen naiseen? Entä piileekö Mona Lisan hymyn arvoitus yhteisessä salaisuudessa, jonka vain malli ja maalari tiesivät? Niille jotka tahtovat tutustua siihen tarkemmin, suosittelen ennemmin englannin- ja saksankielistä nettisivustoa kuin kirjan lukemista.

Teksti: Carita Forsgren

Lisätietoja Maike Vogt-Lüerssenin nettisivuilta: www.kleio.org