YHTENÄINEN TAIDEHALLINTO TUO TAITEILIJAN ÄÄNEN KUULUVIIN

Voisi tietysti ajatella, että yksittäiselle taiteilijalle on yksi lysti, ovatko aluetaidetoimikuntien virkamiehet opetus- vai sisäasiainministeriön alaisuudessa.
- Ei se ihan niinkään ole. Saisimmeko me taide- ja kulttuurineuvostoon asiantuntevia luottamushenkilöjäseniä sen jälkeen, kun heillä ei enää olisi päätösvaltaa, vaan he antaisivat vain lausuntoja? Puhumattakaan siitä, etteivät he osallistuisi enää millään tavalla taidetoimikunnan hankkeiden, esimerkiksi taidesuunnistuksen tai vastaavien, suunnitteluun, Ketonen kysyy.

Kysymys on myös luottamuksesta.
- Voiko taiteilija enää luottaa siihen, että lääninhallituksessa on silloin riittävästi asiantuntemusta apurahojen ja valtion avustusten myöntämiseen, hän kysyy edelleen.

Ketonen ei kuitenkaan ole halukas enempää pohtimaan lääninhallitusmallin haittoja, vaan keskittyy mieluummin työryhmän päävaihtoehtoon. Taidehallintomallissa hän näkee mahdollisuuden parantaa alueiden vahvojen taiteilijoiden arvostusta nostamalla heitä valtakunnan tason tekijöiden rinnalle.
- Mielestäni tässä luodaan nyt sellaisia kanavia, joita käyttäen voidaan auttaa heitä eteenpäin myös valtakunnan tasolle, jos sellaista talenttia riittää.

- Yhtenäisempi organisaatio voisi mahdollistaa sen, että myös muut kuin pääkaupunkiseudun taiteilijat voisivat yhä useammin edustaa Suomea kansainvälisillä messuilla, biennaaleissa ja muissa tapahtumissa. Nykyisessä tilanteessa alueiden taiteilijoita ei ole olemassakaan, jos he eivät näy Helsingin gallerioissa, Ketonen sivaltaa.

Tähän pääkaupunkiseudun taiteilijat huomauttavat, että Lapissa ja Pohjois-Karjalassa apurahoja saa paljon helpommin kuin Helsingissä.
- Ehkä niin, mutta kun alueellista taidehallintoa aikoinaan suunniteltiin, mukana oli myös se aluepoliittinen lähtökohta, että taiteilijoita ja heidän töitään olisi nähtävillä myös maakunnissa. Tässä mallissa tätä tasa-arvoa palautettaisiin. Maakuntien taiteilijat voisivat kokea olevansa saman arvoisia taiteilijoina ollessaan saman organisaation tuen piirissä, Ketonen uskoo.

Lisää rahaa taiteelle

Työryhmän esityksessä ei ole kyse vain ministeriöiden välisestä tehtävänjaosta, vaan siinä esitetään myös selvästi lisää rahaa apurahoihin ja muuhun taiteen tukemiseen. - Jos käy niin, että muita kulttuuriasioita siirtyisi budjettirahoituksen puolelle, niin veikkausvoittovaroihin, joista taideapurahat jaetaan, syntyisi hieman väljyyttä ja korotusmahdollisuuksia ehkä olisi. Rahoitus ei tietenkään ole kovin vakaalla pohjalla, jos se perustuu pelien tuottoihin, mutta toistaiseksi tuo näyttää toimivan, sanoo Ketonen.

Ainakin siihen saakka, kun EU päättää kieltää Veikkauksen pelimonopolin.

Tällä hetkellä uudistuksen voimaantulon ajankohta on avoin, mutta opetusministeriössä ei kaiketi ole vielä luovuttu siitäkään mahdollisuudesta, että se saatettaisiin voimaan ensi vuoden alusta. Ketonen ei tähän kuitenkaan usko.Hän pelkää, että uudistus siirtyy vaalien yli, jolloin se saattaa joutua pelinappulaksi hallitusneuvotteluihin.
- Pelkään, että silloin isommat asiat kävelevät tällaisten pienempien toiveiden yli. Siitä voi tulla myös poliittisen kädenväännön välikappale ministeriöiden välisten ongelmien vuoksi, Ketonen veikkaa.

Asian eteneminen on kiinni ennen kaikkea kulttuuriministeri Tanja Saarelan aktiivisuudesta.
- Hän on osoittautunut hyvin tarmokkaaksi ministeriksi ja tämä on vahvasti aluepoliittinen kysymys, jotka hänen puolueelleen ovat olleet tärkeitä, joten eihän sitä koskaan tiedä. Toivoisin, että tämän syksyn aikana saataisiin selvyys siihen, mitä tässä asiassa tulee tapahtumaan, Ketonen sanoo.

Ministeri Saarela käy parhaillaan neuvotteluja sisäasiainministeriön kanssa työryhmän esityksen pohjalta. Hänen mukaansa uudistus siirtyy hallitusneuvotteluihin, jos sitä ei nyt saada sovituksi.

Teksti ja kuva: Pertti Peltonen
pertti.peltonen@luukku.com

jatkuu seuraavalla sivulla >>