www.fotofront.de/ralf
Valokuvataiteilija Ralf Brückin haastattelu

Ralf hyvä!

Mitä kuuluu?
Kiitos hyvää.

Haluan haastatella sinua, koska olit kesällä 2005 stipendiaattina täällä Tampereella. Sopiiko se?
Sopiihan se.

Missä asuit Tampereella?
Keskustori seitsemässä, Toriateljeessa.

Mitä näit?
Paljonkin. Matkustin Norjaan asti ja näin kaiken, mitä voi kahdessa kuukaudessa Suomesta nähdä: Inari, Rovaniemi, Vantaa, Lappi, Oulu, Kemi. Minulla oli myös mahdollisuus matkustaa Tampereen Saksalaisen Kulttuurikeskuksen toiminnanjohtajan Arja Nevalaisen kanssa Itä-Suomeen ja tutustua maalaiselämään. Se oli kokemus, jota vaille en olisi halunnut jäädä, esimerkki suomalaisesta vieraanvaraisuudesta: saunominen, soutelu järvellä, viinan juominen. Toisaalta niinä kolmena, neljänä päivänä jotka olin siellä, valokuvasin paljon ja saatoin sovittaa kuvat uudeksi teokseksi.

Ralf Brück teki Tampereella ollessaan sarjan Särkänniemen huvipuistosta.

Keväällä 2006 sinulla oli kaksi näyttelyä Suomessa, toinen Goethe-instituutissa Helsingissä ja toinen TR1:n tiloissa Tampereella. Näytteillä oli paitsi Suomi-kuvia, myös muita teoksia. Kerro taiteellisesta työskentelystäsi.

Olen valokuvaaja. Kuvani ovat yleensä pidemmältä sivultaan 160 cm. Vasta tässä koossa kuvat saavuttavat ilmiasun, joka tarvitaan, jotta katsojat voivat ylipäätään nähdä sen mistä kuvissa on kyse.

En työskentele sarjallisesti, kuten yksi akatemiaprofessoreistani, Bernd Becher. Matkustan paljon ja saan matkoilta kuva-aiheeni. Olen kiinnostunut ihmisen muokkaamasta luonnosta. Tällä en tarkoita mitään sosiologista asetelmaa, vaan konkreettisesti esillä olevaa, kernaasti myös banaaleja paikkoja, kuten huoltoasemia tai rannan uintikoppi Oulussa tai uimahallikävijän uimahousut ja vatsa. Työ tulee kiinnostavaksi yhdistelemällä kokonaisuudeksi sellaisia kuvia, joista ensisilmäyksellä ajattelee, ettei niillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Tästä näkökulmasta voi tajuta sen, mistä kuvissani on oikein kysymys, nimittäin näkemisestä; siitä miten väriläiskät jäsentyvät merkitykselliseksi muodoksi. Ja siitä, etten näytä sitä mitä kaikki pitävät "kauniina", vaan sen mitä minä pidän kauniina ja miten tiivistän siihen taiteellisen näkökulmani.

Tampereella tein myös sarjan Särkänniemen huvipuistosta. Se tapahtui sattumalta. Vieraillessani Näsineulassa huomasin, että huvipuisto näyttäytyi ylhäältäpäin hyvinkin strukturalistiselta. Vuoristorata oli kuin eläimen luu ja ihmiset hyönteisiä, jotka liikkuivat sen ympärillä. Tornin uv-suojattu lasi muutti paljon filmin värejä. Pidin siitä ja otin sen osaksi taiteellista prosessia. Tietysti talot ovat kuin pienoisrautatiemallista. Tiedän, että se on efekti, joka näyttää aina hyvältä. Epätavallisten värien ja kuvaleikkauksen avulla sain kokonaisuuden toimimaan ja siten tämä sarja syntyi. Valokuvien välillä on joitakin viikkoja väliä. Niissä kuvissa, jotka on otettu syyskuun lopulla, on puisto jo suljettu. Kuvissa on jotakin surullista.

Mitä teet paraikaa?
Valmistelen yksityisnäyttelyä, joka avautuu syyskuun 13. Kansallismuseossa Bonnissa. Sitä varten on vielä tehtävää …

Hei sitten Ralf. Kaikkea hyvää, nähdään joskus Düsseldorfissa! Terveisiä!
Mieluusti. Terveisiä ja kaikkea hyvää itsellesikin!

Haastattelu saksaksi seuraavalla sivulla >>