Jotain uutta Tanskanmaalta:
LENE LEVEAU – MUSTETTA JA VARJOJEN VAIKUTTEITA

Kerro työskentelyperiaatteistasi?

– Minulla on aina ideoita, mutta ei aina aikaa toteuttaa niitä. Pyrin olemaan kärsivällisempi, se olisi taiteilijalle hyväksi. Teen paljon luonnoksia ideoistani. Ennen tein isoja kuvia, suurikokoisia tauluja. Olen halunnut tietoisesti luopua siitä, sillä koen että minulla ei ole enää aikaa. Nyt teen töitä, jotka ovat sen verran pienempikokoisia, että voin saattaa ne helpommin loppuun tai valmiiksi.

Mitä valo ja varjo sinulle merkitsevät?

– Kun analysoin omia töitäni, objektien tasapaino tulee esiin. Tiedän erään taiteilijan, joka tekee heijastumia (ikkunan lasipinnoista) ja tauluja niistä. Ehkä varjo puhuu toista kieltä – värit varjoissa ovat kiinnostavia.

– Tiedäthän, että jos olet päivällä valkoisessa huoneessa, se näyttää siniseltä, kun siellä tulee ilta ja aurinko laskee.

– Huoneen varjot, yön varjot, olemme auringon varjossa... se kaikki kiinnostaa minua ja minun on kuvattava sitä!

– Minun kuvissani oli sellaisia, joissa auringonvalo tulvi huoneeseen mennäkseen taas pois. Olen maalannut paljon tuolin jalkoja, jotka kohtaavat maan, lattian ja siitä tulee varjoja. Minä pidän varjoista, Lene nauraa ja hämmentyy itsekin. Jotkut varjoista ovat pimeitä ja jotkut valoisia, varjojen värit ovat kiehtovia.

– Tiedän yhden taiteilijan Tanskassa, joka myy aina kaikki valmistamansa taulut. Mutta galleria saa siitä 50 %, eikä hän siltikään tienaa tarpeeksi elättääkseen perhettään. Monen taiteilijan on tehtävä muitakin töitä turvatakseen elantonsa. Taiteilijakin elää toisinaan “varjossa”.

Mitä haluat taiteellasi saavuttaa?

– Nyt 41-vuotiaana koen, että kokeelliset kaudet ovat osaltani jo ohi. Oli juttuja, jotka eivät johtaneet minnekään. Haluan saavuttaa sen, että parannan omaa graafista osaamistani. Haluan oppia lisää ja ymmärtää oppimaani. Toivon, että kaikki oppimani näkyisi töissäni ja että pystyisin välittämään sen muille. Nyt olen ottanut käyttöön musteen, se on minun juttuni. Teen mielellään monotypioita, joissa keskityn ilmaisemaan vain yhtä asiaa, on vain yksi vedos, Lene selittää. Tulevaisuudessa haluan keskittyä musteeseen.

Suhteesi kritiikkiin?

– Ainahan kritiikki ja arvostelu vaikuttaa taiteeseen ja taiteilijaan. Mutta paljon riippuu omasta suhtautumistavasta: jos arvostan kritisoijaa korkealle, mietin paljon mitä hän sanoo. Suhtautumiseni arvostelijaan, kriitikkoon, on olennaista. Arviointi on hyvä asia, jos se on avointa ja vakavaa, rakentavaa kritiikkiä.

Mitä suomalaiset voisivat oppia tanskalaisilta – kuvataiteen kautta?

– Suomalaiset kuvataiteilijat ovat ammattilaisia ja tyyli on puhdasta... mutta jotenkin mietoa... sitä mitä en tanskalaisena osaa selittää, nauraa Lene. Suomalaiset voisivat oppia meiltä ehkä sen, että pitäisi uskoa enemmän itseensä, kertoa avoimesti. Suomalaisten tulisi siis avoimesti ilmaista itseään.

– Olen nyt ihastunut karjalanpiirakoihin ja leipäjuustoon. Yritin kuumentaa sitä juustoa mikrossa ohjeen mukaan, mutta sehän suli aivan kokonaan, sillä laitoin tehoa liikaa, nauraa Lene. Tuntuu, että Suomessa ruoka on kovin mietoa, Tanskassa se on voimakkaampaa. Tunnen, että samalla tavalla suomalainen ilmaisu on jollain tavalla “miedompaa”. Suomalaisten kannattaa tutustua vaikka tanskalaisen Per Kirkebyn teoksiin!

Teksti: Aulikki Järvinen-Nummi
studio-A1@luukku.com
Kuvat: Jukka Salmi