MITÄ MINUN PITIKÄÄN TEHDÄ?

Aihe, idea, syntysanat

Taiteella on paikkansa maailmankaikkeuden ja yhteiskunnan mekaniikassa – siis taiteilijallakin tulee olla paikkansa: näkyvämpi tai näkymättömämpi. Taiteilija on paikallaan taiteen tekijänä ja teostensa kautta vaikuttajana.

Etsi kuvista 101 eroavaisuutta. Aivan oikein: vasemmanpuoleisessa kuvassa taiteilija työskentelee, oikeanpuoleisessa miettii sataa muuta asiaa.

Taiteilijan voi “nähdä” ja nähdä vaikuttavan, eikä vallan vähäisenä näkemyksensä ja panoksensa antajana paikallaan, missä tahansa omaan alaansa liittyvässä esimerkiksi opetus-, suunnittelu-, tai vallan muussa työssä samana taidemaailman abstraktiossa, ansioituneena ja arvostusta saaneena ja sitä määrittävänä tekijänä ja taiteen ilmaisun kehittäjänä.

“Taiteilijalla on aina sekä annettavaa, että saatavaa.Taiteilija voi pysäyttää havainnoimaan ja kokemaan kauneutta. Onni voi syntyä pysähtymisen kautta.”

Kirjoitus perustuu tekemiini taiteilijahaastatteluihin, joissa haastattelin kahtatoista Tampereen Taiteilijaseuran jäsentä aiheesta “taiteilijan tehtävä ja työskentely”, sekä kirjalliseen kyselyyn. Lainausmerkkeissä olevat tekstit ovat referoituja tai suoria lainauksia haastattelusta.

Tätä artikkelia varten tekemieni haastattelujen pohjalta en kokenut, että taiteilijat niin kauheasti miettivät sitä, mikä taiteilijan tehtävä on – pääsääntöisesti taiteilijat tekevät taidetta.

Loppunäytös

Muusa haahuilee näyttämölle. Inspiraatio nousee työhuoneen nurkassa olevalta tuolilta, on juuri syönyt eväitään. Haarukat ja veitset varisevat sylistä kilisten lattialle.

I: – Mitä sinä täällä teet? Eivät muusat tunge työhuoneelle!

M (ylen maireasti): – Nyt tunkevat. Tulin kastelemaan kukat.

I(katselee kukkapurkkeja, joissa törröttää siveltimiä): – Kukat?

M: – Sain postikortin, oikein itse piirretty. Taiteilija on matkoilla. (hyräellen) Etsimässä uutta inspiraatiota, arvaan.

I: – Arvaisit mieluummin, että viemäri on tukossa ja kaataisit myrkkyäsi sinne. (jatkaa kuin epäolennaisesta asiasta:) – Ei hän missään matkoilla ole, hänet on pidätetty.

Etnografinen aineistonkeruu on muuttunut poliisikuulusteluksi. Kuulustelija ja Taiteilija istuvat kirkkaasti loistavan luonnonvalolampun alle asetetun pöydän kahta puolta.

K: –Te siis tunnette inspiraation?
T: –Totta kai tunnen. On taiteilijoita, jotka sanovat, ettei se ole kuin höpinää, mutta...
K: –Voitte varmaakin sitten antaa tästä inspiraatiosta vähän tietoja?
T: – Siis mitä?
K: – Kysyin jo aiemmin yhteyksistänne. Me tiedämme inspiraatiosta, mutta mitä te tiedätte? Milloin tapasitte hänet viimeksi? Missä hän asuu? Minkä näköinen hän on?
T: – Hei hei hetkinen.
K:– Ettekö muista?
T: – Hyvänen aika!
K: – Milloin tapasitte hänet viimeksi?

Ärsyyntynyt Taiteilija katsoo kuulustelijaansa hetken taiteilijan silmin ja huomaa tämän muistuttavan piirteiltään kovasti itseään. Nousten paikaltaan.
T: (selvästi ja hitaasti artikuloiden)
– Minun on nyt jätettävä sinut yksin. Minulla on tehtävä.

(taiteilija poistuu)

Teksti ja kuvitus: Sirkku Rautanen