Tavarafasismi ei voi jatkua

Ossi Somma sanoo suoraan olevansa yhteiskunnallinen taiteilija. Hän pyrkii töillään kantamaan osansa eettisestä vastuusta yhteiskunnassa. Taiteilijana hän näkee velvollisuudekseen herättää keskustelua epäoikeudenmukaisuudesta, etuoikeutettujen ihmisten ahneudesta ja välinpitämättömyydestä. Kaikkien taiteilijoiden ei tarvitse tehdä estetisoivia, hyvän olon kuvia.

– Vastustan jatkuvan kasvun ideologiaa, ihminen pärjää vähemmälläkin. Jos rakastamme liikaa tavaroita, muutumme itsekin tavaraksi. Jo elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolini sanoi, että tavarafasismi on tämän päivän fasismia. Jatkuvan kasvun ideologia on kuin jään päälle rakennettu moottoritie. Se ei tule kestämään. Jatkuva kilpailu on mahdottomuus ja se tiedetään.

Taide ja politiikka on usein riskialtis yhdistelmä. Somma on ollut myös peloton poliittinen aktivisti. Vuonna 1987 hän lähti Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokkaaksi. Somman näkemys kristinuskon ja työväenliikkeen etiikan samankaltaisuudesta herätti vilkasta julkista keskustelua Aamulehdessä ja Nokian Uutisissa.

– Olin silloin, ja olen edelleenkin kristitty kommunisti. Se voi hämmentää joitakuita, mutta minä en näe siinä mitään ristiriitaa. Jeesus sanoi: ”Mitä olette tehneet yhdellekin näistä pienimmistä, sen te olette tehneet minulle.” Koen tehtäväkseni taiteilijana muistuttaa, että yksilöä korostavassa maailmassa ihmisoikeuksia poljetaan päivittäin ja välinpitämättömyys kasvaa. Yritän saada ihmisiä miettimään sitä, minkälaisessa maailmassa elämme.

Rodin ja modernismi

Kysymys taiteellisista vaikuttajista saa Ossi Somman mietteliääksi. Toisaalta Somman töissä on hieman samaa hiljaista, pysähtynyttä tunnelmaa kuin Alberto Giacomettin töissä, mutta paikoin myös katsojaa hätkähdyttävää hurjuutta.

– Giacometti ei ole ainakaan tietoisella tasolla vaikuttanut töihini. Tärkeimpiä vaikuttajiani ovat sittenkin olleet Auguste Rodin, Henri Matisse ja Edvard Munch. Ja hurjuus kuuluu elämään: elämä ja nälkäkuolema ovat hurjuutta. Yli miljardi maapallon väestöstä on aliravittuja ja samaan aikaan Suomessa heitetään hukkaan noin kymmenen prosenttia syötäväksi kelpaavasta ruuasta. Yritän töilläni aktivoida ihmisiä ajattelemaan. Veistosteni lähtökohta on yleisten eettisten kysymysten pohdinta.

Ossi Somman teos Puolueettomat helvetin portilla.

Kansalaispalkka

Ossi Somma on hyvin iloinen siitä, että Tampereella on aktiivinen ja toimiva taiteilijaseura. Erityisellä lämmöllä hän ajattelee Tampereen Taiteilijaseuran pitkäaikaista puheenjohtajaa Kirsti Melartinia.

– Liityin Tampereen Taiteilijaseuraan vuoden 1958 tienoilla, mutta alussa en ottanut paljonkaan osaa toimintaan, koska työskentelin kuvaamataidonopettajana Nokialla. Mutta tutustuin kyllä Reino Viirilään, joka oli värikäs hahmo. Myöhemmin olen ollut hyvin ilahtunut, että monet oppilaistani ovat menestyneet Taiteilijaseuran tuella. Seuran puheenjohtajista Kirsti Melartin on ollut mielestäni vaikuttavin. Hän aktivoi nuoria taiteilijoita mukaan toimintaan ja oli hyvin kannustava. Melartin on tärkeä henkilö siinäkin mielessä, että Taiteilijaseuran nykyinen tila on paljolti juuri hänen ansiotaan.

Taiteilijoiden toimeentulosta Ossi Somma on huolissaan. Nykyinen apurahajärjestelmä kaipaisi kehittämistä. Silti Somma kannustaa nuoria taiteilijoita tekemään työtään kärsivällisesti ja päättäväisesti.

– Kansalaispalkka olisi paras ratkaisu. Itse toimin parikymmentä vuotta opettajana eikä se ainakaan minun taiteen tekemistäni haitannut. Mutta jokainen tavallaan. Silti olen sitä mieltä, että taiteilijan on pidettävä käsityötaitoaan yllä. Taiteilijan työ ei lopu koskaan.

Teksti ja henkilökuva: Kai Kiviranta
Teoskuva: Minna Soraluoma