Taide

Taiteen määrä yhdistettynä laatuun lyö turistia päähän, lamaannuttaa. Huomaan pian, että en halua nähdä taidetta jatkuvasti. Elämä ympärillä houkuttelee enemmän kuin museoiden huuma.

Silti kuljen gallerioissa ja yritän löytää jotain uutta, vaikka näyttelysesonki ei ole vielä alkanut. Kierrän Metropolitanin museon ja MOMA:n valikoidusti. Tuijotan kauan El Grecon Öistä Toledoa sekä Van Goghin Tähtiyötä ja jään Vermeerin huoneen lumoihin. Siellä niitä on muitakin, joita ei Euroopassa ole nähty: Matisset, Balthusit ja Rauschenbergit.

Guggenheim-museolle on jonotettava. Kävelen aulan spiraalia alas ja

Manhattanilta 1992.

löydän hyviä töitä 1900-luvun alkupuolelta ja Max Ernstin parhaita. Näyttelyhuoneet kuilun ympärillä ovat vain kovin pienet tässä kokonaisteoksessa.

Eräänä päivänä Marke esittelee kissavahtina olevat Pekan ja Tuijan, joille olen edelleen kiitollisuudenvelassa. Heidän kanssaan matkustan junalla Washingtoniin. Kierrämme mahtailevat Capitoliumin, Valkoisen talon ja kansallispuiston muistomerkit.

Lopuksi katsomme Lincoln-memoriaalin portailta avautuvaa karun geometrista puistonäkymää obeliskeineen. Vieressä Vietnamin sodan muistomuurilla ovat veteraanit kyltteineen vainajien omaisten jonottaessa hiertovedoslappuaan muurin tekstistä. Taidanpa olla amerikkalaisen nationalismin ytimessä.

Broadway

Broadway kulkee 32 kilometrin valtaväylänä etelästä pohjoiseen läpi Manhattanin yhdistäen ja erottaen sekä etnisiä ryhmiä että itäistä ja läntistä puolta.

Iltapäivällä musta poika hakkaa palikoilla muovivatien ja ämpärien rumpusarjaa kolikoiden kilahdellessa kuppiin. Satunnainen omaisuus kulkee vieressä ostoskärryissä. Kuuma löyhkä nousee metron ilmanottoaukoista. Ritilöiden alla kellarissa on sijaamaton vuode. Vieressä pahvilaatikoiden päällä pelataan kolmen pullonkorkin uhkapeliä 20 dollarin panoksilla.

Kun palaan hiljaista Lafayettekatua helteisenä sunnuntaina Chinatownista, siistit latinomiehet vievät aseella uhaten ison videokamerani ja juoksevat autoonsa. Pari kiinalaispoikaa kertoo nähneensä ryöstön, mutta sinisessä autossa istuvia rottanaamaisia poliiseja ei tapaus juuri kiinnosta. Lopulta istun kuitenkin Elizabethkadun poliisiasemalla selaten valkoihoisten rikollisten kansioita. Lihava kiinalainen poliisimies istuu vaaleassa puvussa pöydän takana pyyhkien hikeä kuin 1980-luvun elokuvassa. Mitään en löydä, eikä valkoisen Toyotan rekisterinumeroakaan ole olemassa. Olisi siis pitänyt laittaa heti kamera reppuun. Saan kuitenkin ostettua kuulustelulomakkeen kopion vakuutusta varten.

Toisena iltana puiston laidassa olen joutumassa pummien piirittämäksi. Keski-ikäinen mies tunnistetaan turistiksi liian helposti. Huomaamattoman varuillaanolon taito on opittava. Pidä rahat sukassa, vältä tyhjiä katuja ja puistoja illalla, äläkä mene joka paikkaan Bowerylle.

Halvat huvit

Bleeckerkadulla yliopiston campusalueen tuntumassa on vieri vieressä monta jazz- ja rockkapakkaa. Hivuttaudun Bitter Endin täyden baaritiskin ohi hattupäisen miehen osoittamaan nurkkaan. Vessan ovenkahvojen paikalla on vain kolot. Likaisen ja hämärän klubin pöydät ovat pieniä ja huteria, joten kaikki juovat olutta pullonsuusta. Kris Kristofferson kävelee lavalle säestäjineen huuliharppu telineessä ja alkaa esittää balladeja. Monet hakkaavat käsiään koko ajan. Roudari virittää pianon takana toista kitaraa ja vie täysiä olutmukeja.

Poistun jonojen välistä lämpimään iltaan. Seinään nojaten kerjää itsensä ja koiransa cowboyksi pukenut mies. Vaaleanpunaisen limousinen stereot huutavat uusinta rappia. Kadunkulmassa käteeni työnnetään demokraattisen puolueen mainos, jossa on Bill Clintonin kuva.

Toisena iltana meidät kutsutaan eräälle klubille, jossa esiintyy nuoria suomalaisiakin muusikoita. Juttelemme esityksen jälkeen ulkona yhtyeen pianistin Iiro Rantalan kanssa.

Ilmastoitu subway on raikas kuuman aseman jälkeen. Julisteet sisällä varoittavat huumeista ja aidsista. Vanha nainen vieressäni lukee venäjänkielistä lehteä, kiinalaiset keskustelevat käsiään huitoen. Vastapäätä vanha juutalaismies kalotissaan hymyilee itsekseen. Isossa nahkalaukussa hän kuljettaa valokuvia asiakkaalleen. Kun vartija siirtyy kopistaan toiseen vaunuun, tulee laiha musta mies keppeineen ja jugurttipurkkeineen sisään pyytämään almua.

Ulkona kadulla vastaantulijat hymyilevät kuin tutulle. Rullaluistelevat nuoret kiitävät hurjaa vauhtia keskellä Broadwayta. Scallops and broccoli maistuu nyt pikakiinalaisesta. Yöllä herään taas paloautojen mylvintään ja ambulanssin uikutukseen, vaikka kuulen sitä joka yö.

Teksti ja kuvat: Hannu Riikonen

Manhattanilta 1992.