Mitä kuvataiteilijan tulee ottaa huomioon, kun pyrkii ulkomaille?

TR: Jos ei itse pääse henkilökohtaisesti paikalle, tulee aina soittaa ensin. Sitten voi lähettää sähköpostia ja sen jälkeen mennä itse paikalle, jos mahdollista. Jos vain heittää sähköpostia galleristille, joka saa sata tarjousta päivässä, voi olla tasan varma, ettei saa ikinä mitään vastausta. Taloudelliset tekijät ja budjetti on mietittävä tarkkaan, eli saako näyttelyprojektin onnistumaan, vaikkei apurahahakemukset menisikään läpi. On myös viisasta miettiä, minkälaisia töitä aikoo asettaa näytteille. Näyttely on huomattavasti helpompi pystyttää, jos työt ovat niin kevyitä, että ne pystyy kuljettamaan itse. Ja sellaisiin ulkomaisiin gallerioihin, jotka pyytävät tilavuokraa, ei kannata lähteä. Se on selvä merkki siitä, että kaikki ei ole hyvin.

AN: Ulkomailla kannattaa laatia kunnon näyttelysopimukset, ellei ole täysin varma, että on tekemisissä luotettavan tahon kanssa. Pahimmassa tapauksessa galleristi voi ilmoittaa, että taiteilija ei saa näyttelystä senttiäkään, koska näyttelystä on ollut niin paljon käytännön kuluja – vaikka töitä olisikin myyty. Tai galleristi saattaa ottaa töitä omiin kokoelmiinsa, eikä niitä saa koskaan takaisin. Melkein suosittelisin kirjallisia sopimuksia, sillä ongelmatilanteissa taiteilija on lopulta aika heikoilla.

Arto Nurron teos Firewall 2009, tussi, vesiväri, kollaasi

Miten suhtautuminen kansainvälistymiseen on muuttunut viime aikoina?

AN: Internet ja sähköinen media yleensä ovat muuttaneet asioita valtavasti. Uusinkin nykytaide on löydettävissä lähes reaaliajassa netistä. 2000-luku on ollut ratkaiseva aika tässä suhteessa. Teknologia tuo taidemaailman lähelle. Myös taidekoulujen järjestämät vaihto-ohjelmat ovat helpottaneet kansainvälistymistä.

TR: Nuorille taiteilijoille on hyvä vaihtoehto, että käy jonkin aikaa asumassa ulkomailla. Se avaa näköaloja paitsi taiteilijana, myös ihmisenä. Mutta tärkeintä lopulta ei ole se, missä päin maailmaa työskentelee, vaan se, että pystyy työskentelemään täysipainoisesti.

b>Te siis kannustatte nuoria taiteilijoita lähtemään ulkomaille?

AN: Kannustan ehdottomasti. Kaikkien kannattaisi viettää joitakin aikoja ulkomailla ja tutustua muiden maiden taide-elämään. Kovasti puhutaan, että ulkomaille pitäisi saada huipputaiteilijoita. Mutta vaikka olisi taiteilijana maakuntatasoa tai Tampereelta, silti kannattaa tutustua ulkomaiseen taideelämään – vaikka sitten ihan taideturistina. Aina on hyvä lähteä hakemaan maailmalta vaikutteita, niin kuin on tehty jo ammoisista ajoista lähtien.

TR: Toisaalta taiteilijan kannattaa miettiä, mitä todella haluaa uraltaan, minkälaisena taiteilijana on onnellinen ja mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ja sitä kautta voi myös tutkia, mitä kansainvälisyys merkitsee itselle taiteilijana. Kaikki reitit ovat mahdollisia, mutta tavoitteena on tietenkin tehdä mahdollisimman hyvää taidetta. Kansainvälinen ura sinänsä ei ole itsetarkoitus. Mutta jos tähtää Euroopan taidemarkkinoille ja haluaa töitään levitykseen, kaikkein selkein tie on edetä askel kerrallaan niin kauan, että saa jonkun varteenotettavan galleristin kiinnostumaan töistään. Jos galleristi on hyvä ja iso, hän todennäköisesti toimii koko Euroopan alueella. Toisaalta paradoksi on siinä, että kaikkien hyvien galleristien tallit ovat täynnä ja pyrkijöitä on paljon – mutta aina he ovat kuitenkin kiinnostuneita uusista, hyvistä taiteilijoista. Kaikki vaatii suurta kärsivällisyyttä. Joskus asioiden eteneminen kestää käsittämättömän kauan. Mutta sitten kun alkaa tapahtua, kaikki voi käydä todella nopeasti. Eli tässäkin se työnteko korostuu – taiteilijalla pitää olla varastossa odottamassa teoksia ainakin yhtä näyttelyä varten, sitä kun voidaan pyytää koska tahansa. Kaikelle, mikä on tehty isolla sydämellä, löytyy aina yleisönsä.

Teksti: Kai Kiviranta