Hakataan taiteilijaa vasaralla
– ehkä myytti menee rikki

Pia Feinik.

Tein viime keväänä tutkimuksen taiteilijoiden suhtautumisesta managerointiin ja liiketoimintaosaamiseen. Kysely päättyi viime kesänä, ja graduni valmistuu tänä keväänä. Tämä artikkeli on pohdintaa aiheen tiimoilta, vastauksista paljastuneiden ominaislaatujen hämmästelyä ja analysointia. Pitäkää siis baskereistanne kiinni – taiteilijamyytti saa nyt osakseen tuuletusta.

Harkitsijat

Suurin osa, selvästi yli puolet kaikista kyselyyn vastanneista, suhtautui suopeasti nykytaiteilijan toimintaa kartoittaviin teemoihin. Näiden taiteilijoiden toive ja ihannetilanne olisi työskennellä perinteiseen tapaan oman taiteen parissa, mutta moni heistä toivoo, että joku muu voisi hoitaa markkinoinnin, myynnin ja muun varsinaisen primäärityöskentelyn ulkopuolisen toiminnan.

Monet kuitenkin kokivat tuotantonsa olevan liian vaatimatonta tai vähäistä, ja siksi he eivät kiinnostuksestaan huolimatta suhtautuneet vakavasti manageriuteen. Monelle manageriudesta nousi myös mieleen kielteisiä mielikuvia, vaikkeivat he varsinaisesti alaa tunteneetkaan. Manageri koettiin kalliina tai hänen ajateltiin toiminnallaan ”tuotteistavan” taiteilijan, eikä tähän haluttu lähteä mukaan, koska pelättiin oman taiteilijuuden uskottavuuden menetystä. Tämän takia monen tutkimukseen osallistuneen oli vaikea motivoitua liiketoimintaosaamisen opiskeluun, vaikka sen hallitsemisen hyödyt olivatkin heille selviä, ja varsin monella oli jo jonkin verran alan koulutusta.

Tämän pääjoukon toimintaa taiteen kentällä voisikin valitettavasti kutsua melko neutraaliksi. Heissä on valtavasti kapasiteettia, mutta rohkeus ja todellinen aloitekyky asioiden haltuunottoon vaikuttaa vähäiseltä. Tähän pääluokkaan kuuluu taiteilijoita kaikista ikäryhmistä ja koulutusluokista, mutta erityisesti nuoremman polven taiteilijoita, joilla on tutkimuksen mukaan pääsääntöisesti ammattikorkeakoulututkinto. Nämä uraansa aloittelevat taiteilijat siis vielä ikään kuin haistelevat ilmapiiriä siitä, mikä on taiteilijalle yleisesti hyväksyttyä toimintaa ja mikä taas ei. Aitoa kiinnostusta suurimmalta osalta taiteilijoista siis löytyy, mutta uskallus puuttuu vielä.

Aktiiviset

Toiseksi suurin ryhmä kyselyyn vastanneista edusti toiminnaltaan selkeästi aktiivisinta joukkoa. Heidän asenteensa sekä managerointiin että liiketoimintaosaamiseen olivat myös erittäin positiivisia. Useimmilla heistä onkin jo markkinointi- tai kaupallisen alan koulutus taiteilijan ammatin lisäksi. Näille taiteilijoille on leimallista aktiivisuus ja ennakkoluulottomuus kaikessa toiminnassa. Useasti he toimivatkin taiteellisen työskentelynsä lisäksi muissa korkeasti arvostetuissa tehtävissä taiteen kentällä. Eritoten näiden taiteilijoiden mielestä toimiva suhde managerin ja taiteilijan välillä olisi vaihtoehdoista kaikkein miellyttävin, vaikka heiltä löytyy omaakin osaamista liiketoiminnan saralla.

Asenteiden positiivisuus johtuu varmasti osaltaan jo vakiintuneesta asemasta taiteen kentällä. Positiivisimmin manageriuteen ja liiketoimintaosaamiseen suhtautuvat taiteilijat ovat siis alallaan etabloituneita henkilöitä, joille kuvataiteilijan arki on jo tuttua. Kuitenkin myös 30–40-vuotiaiden ikäluokassa on havaittavissa selkeää kiinnostusta managerointia ja liiketoimintaosaamista kohtaan erityisesti ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla naisilla, mikä on varmasti nykyisen taidekoulutuksen yhteydessä annettavan liiketoimintaosaamiskoulutuksen vaikutusta.

Näille taiteilijoille liiketoimintaosaaminen on siis jo opiskeluaikana saatettu osaksi kuvataiteilijan identiteettiä, joten heille oman osaamisen kehittäminen ja esiintuominen on lähtökohtaisesti luontevampaa – ilman pelkoa leimautumisesta kaupalliseksi tai lahjattomaksi.

Sulkeutujat

Tutkimukseen vastanneista pienintä joukkoa edustaa Etelä-Suomessa, sen suurissa kaupungeissa asustava kolminelikymppisten miestaiteilijoiden joukko. Tämä ryhmä koostuu kuvataiteen opistotason koulutuksen saaneista ja itseoppineista taiteilijoista, jotka suhtautuivat liiketoimintaosaamiseen ja managerointiin kielteisesti. Tämän joukon vastauksista pystyy päättelemään, että heidän toimintansa taiteilijoina rakentuu ”miestaiteilija, myyttinen luonnonnero” -ajattelulle, joka tutkimuksen mukaan aiheuttaa kyseisen ryhmän eristäytymistä muusta taiteilijayhteisöstä sekä yleistä passivoitumista. Heidän ideologiansa tästä ”oikeasta taiteilijuudesta” osoittautuikin merkittävimmäksi esteeksi täysipainoiselle toiminnalle taiteen kentällä.

Tämän kielteisen asenteen katsoisin johtuvan eräänlaisesta taiteilijaidentiteetin ohuudesta, joka puolestaan voi olla seurausta keskimääräistä alhaisemmasta koulutustasosta. Tällöin todellinen tarttumapinta taiteen kenttään on jäänyt pienemmäksi. Tähän pieneen joukkoon kuuluvien tulevaisuus onkin kiinni heidän kyvystään omaksua uutta. Heidän olisi tärkeää lähestyä taiteilijuutta yleisesti suvaitsevammin ja tällä tavoin parantaa omia mahdollisuuksiaan toimia täysipainoisemmin kuvataiteilijan ammatissa.

Hyvästi homeinen boheemi!

Keskeiseksi kysymykseksi nousee se, miten muulla tavoin kuin vuosien kokemuksen myötä taiteilija voisi päästä tutkimuksessa eriytyneeseen aktiiviseen joukkoon, jonka toiminta on monitieteistä, luovaa ja ennakkoluulotonta. Olisiko olemassa jokin oikopolku, jonka kautta nuoremmatkin taiteilijat voisivat toteuttaa professiotaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ylpeästi ja monipuolisesti ilman pelkoa leimautumisesta lahjattomaksi tai väärällä tavalla kaupalliseksi?

Selkeä väylä ja pohja vahvaan taiteilijaidentiteettiin ja sitä kautta kykyyn ja rohkeuteen hyödyntää omaa ammattitaitoa laajasti, kiinnostavasti ja monialaisesti löytyy tutkimuksen mukaan kuvataiteilijan koulutuksen kautta. Taiteilijan saamalla koulutuksella on kriittinen vaikutus hänen selviytymismahdollisuuksiinsa taiteilijana. Suvaitsevan ja monitieteisen koulutuksen saaneet taiteilijat ovat tutkimuksen mukaan muita voimakkaammin mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa. He ovat avoimempia perinteisen taiteilijakäsityksen ulkopuolella sijaitseville tehtäville. He osaavat myydä ja markkinoida osaamistaan, pärjäävät elämässään niin henkisesti kuin taloudellisestikin ja kokevat olevansa sataprosenttisesti taiteilijoita. Hyvästi siis homeinen boheemi, nykypäivässä olet auttamatta oman ideologiasi vanki.

Teksti: Kuvataiteilija Pia Feinik