Enemmän tilaa taiteen tekijöille

Myös museopedagogiikalla on tärkeä asema, koska se tulkitsee ja toimii välittäjänä taiteilijan ja yleisön välillä. Museopedagogiikka avaa taideteokset yleisölle ja auttaa ihmisiä näkemään sitä mitä taiteilija toivoo näettävän.

”Kun taiteilijat ovat itse mukana näissä prosesseissa, niin heidän panoksensa on tietysti tärkein. Me toimimme lähinnä ehkä peilinä tai keskustelukumppanina, kun kuuntelemme tarkasti mihin taiteilija pyrkii kokonaisuudella tai kokonaisuuksilla. Tällöin pääsemme lopputulokseen, joka on molempien mielestä se mihin taiteilija pyrkikin. Usein taiteilija on niin sisällä omassa tekemisessään, ettei hän välttämättä ajattele yleisön näkökulmaa. Se on taas meidän tärkein tehtävämme, jotta taiteessa oleva viesti tai sanoma välittyy yleisölle.”

Ei taiteellisia kompromisseja

Kun Berndt Arell siirtyi Helsingin kaupungin taidemuseon vakituisesta virasta Kiasman määräaikaisuuteen, niin hänen palkkansa pieneni huomattavasti. Toisaalta kaupungin taidemuseon resurssit ovat kolminkertaiset verrattuna Kiasman resursseihin. ”Uravalinta” on ihmetyttänyt monia.

”Se oli vaikea päätös, koska minun piti luopua niin monesta asiasta, jotka tekivät elämästäni helpomman. Toisaalta tämä on minulle tärkeä haaste, koska saan keskittyä pelkästään nykytaiteeseen, tähän aikaan jossa elämme. Se kiinnostaa minua, sillä haluan oikeasti vaikuttaa ja muuttaa asioita paljonkin yhteiskunnassa keskustelemalla kuvien kautta. Usein lähellä elokuvamaailmaa, liikkuvaa kuvaa oleva nykytaide on yksi tapa vaikuttaa, ja käytän tätä mahdollisuutta häikäilemättä hyväkseni. Jos en aina tässä museossa, niin jossain muualla, koska tässä museossa pitää olla muitakin kuraattoreita kuin minä tekemässä sisältöjä. Voin toimia sitten välillä muualla vierailevana ’tähtenä’,” Arell sanoo.

Hän ei tule koskaan tekemään taiteellisia kompromisseja eikä halua koskaan olla sellainen kuraattori tai näyttelysuunnittelija, joka tilaisi taiteilijalta jotain tiettyä tai yrittäisi vaikuttaa taiteen sisältöön.

”Se on taiteilijan tehtävä, ei taiteentutkijan tehtävä. Siitä periaatteesta en luovu.”

Teksti ja kuvat:
Jari Arffman