Enemmän tilaa taiteen tekijöille

Nytkin esillä olevat näyttelyt ovat tällaisia, ja ne tulevat tietysti myös säilymään. Tällä tavalla tehty iso näyttely nähdään ensi vuonna, koska sekin on tärkeä tapa tehdä taidetta. Se ei vain ole minun tapani, joten en ole ensi vuonna tekemässä tätä näyttelyä lainkaan, mutta se on meidän juhlavuotemme päänäyttely ja on oikeutettu, koska se on ollut Kiasman linja kymmenen vuotta. Täällä tulee olemaan toimintaa, jota minä en olisi välttämättä valinnut, mutta sen edustama arvomaailma ja -pohja ovat sellaisia, että pystyn niihin identifioitumaan. Täälläkin pystytään puhumaan eri kielillä – jatkossakin.”

Kollektiivista päätöksentekoa

Berndt Arellin tapa johtaa on kollektiivinen tiimityöskentely, jossa tiimin muodostaa museon johtoryhmä. Ryhmä muodostuu museon sektorivastaavista, eivätkä päätökset henkilöidy johtajaan. Arell ei käytäkään johtamisestaan puhuessaan sanaa valta, koska se kuuluu edellisen sukupolven tapaan johtaa. Kaikki päätökset punnitaan tarkasti yhdessä, jotta museonjohto on samoilla linjoilla niistä valinnoista, joilla museo kohtaa tämän päivän ja tulevaisuutensa.

Toisaalta omistajan ääntä käyttävä opetusministeriö on rekrytoinut Arellin nimenomaan Kiasman taiteelliseksi johtajaksi - viiden vuoden määräaikaiseen virkaan. Määräaikaisuus sopii hyvin liikkuvalle taidejohtajalle, joka näkee vaihtuvuuden taidejohtamisessa hyvin myönteisenä asiana vaikkei sitä juuri alalla suositakaan. Hänen mielestään olisi hyvä, että museon toimintatavat, tehtävän ja mission määrittävät henkilöt vaihtuisivat aika ajoin johtamisen moniarvoisuuden luomiseksi.

Nyt on Berndt Arellin aika uutena taiteellisena johtajana vastata muutoksia kohdanneen, edellisen sukupolven näyttelypolitiikkaan jähmettyneen ja yleisömäärien suhteessa alamäessä olevan museon haasteisiin omasta näkökulmastaan: luomalla entisen rinnalle uusia sisältöjä ja toimintatapoja. Hänestä uusi sukupolvi elää edellistä enemmän vuorovaikutuksessa sekä taiteilijoiden että yhteiskunnan kanssa. Arell kuuntelee tarkasti mistä ihmiset, yhteiskunta ja poliitikot keskustelevat ja ovat kiinnostuneita juuri tässä hetkessä: hän haluaa vaikuttaa ja olla mukana paremman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan kehittämiskeskustelussa. Vain se voi tuoda Kiasmalle uutta yleisöä ja tehdä museosta jälleen selkeästi tärkeimmän museaalisen toimijan suomalaisessa nykytaiteessa. Museo on ensisijaisesti vuorovaikutusta yleisöä kanssa.

”Minusta on tärkeää antaa nykyistä enemmän tilaa taiteentekijöille. Toivoisin, että kuraattorit toimisivat nimenomaan vain välittäjinä taiteilijan ja yleisön välillä eivätkä pyrkisi itse taiteilija-asemaan. Siksi ensi vuosi alkaa kahdella suurella yksityisnäyttelyllä, ensin valokuvanäyttelyllä ja sitten maalaustaiteen näyttelyllä. Teemme ne hyvin lähellä taiteilijoita ja heidän kanssaan. Museolla on tietysti tulkinta ja mahdollisuus ehdottaa teemoja, mutta viime kädessä taiteilija päättää sen millainen kuva hänestä annetaan,” Arell selvittää.

jatkuu seuraavalla sivulla >>