Taidehallinto ja mustat aukot

Täydellisen ympyrän numerossa 1/2007 olleesta valtion säveltaidetoimikunnan jäsen ja SARVin puheenjohtaja Siskotuulikki Toijosen haastattelusta on saattanut lukijalle syntyä taidehallinnostamme myös virheellisiä käsityksiä. Koska sain jutun perusteella yhteydenottoja, on ainakin taiteen aluehallinnon osalta syytä korostaa, että Toijonen puhuu haastattelussa vain taidehallinnon keskustasolla havaitsemistaan ylipolitisoitumisen piirteistä ja käsitykset ovat hänen omiaan. Hän ei kuitenkaan väitä näitä piirteitä olevan myös alueellisessa taidehallinnossa. Sitä hän ei jutussa edes mainitse, eikä hänellä siitä toistaiseksi ole kokemustakaan.

Oma työrupeamani alueellisessa taidehallinnossa pitää sisällään myös sitä vaihetta, jolloin taiteilijakunnassa oli ajan hengen mukaisesti nykyistä enemmän puoluesidonnaisuutta, mikä silloinkaan ei vaikuttanut toimikuntatyön sisältöön. Läänien nuoriso- ja liikuntalautakuntien lainsäädännössä edellytettiin jo alunperin erilaisten yhteiskunnallisten näkemysten ottamista huomioon jäsenten nimittämisessä, mutta taiteenedistämislaista tämä lause on onneksi aina puuttunut. Läänien taidetoimikunnat ja sittemmin alueelliset taidetoimikunnat ovat aina tunnistaneet vastuunsa vain omalle kentälleen, toimikuntaan jäseniä ehdottaneille alueensa kulttuuri- ja taideorganisaatioille.

Aluetasolla toimikunnan jäsenten tehtävät poikkeavatkin oleellisesti taidehallinnon keskustason luottamushenkilöiden työstä, mikä lähes pelkästään on taloudellisen tuen jakamista yksittäisille taiteilijoille ja taidejärjestöille. Alueilla jäsenet joutuvat käyttämään asiantuntemustaan hyvin paljon myös erilaisten hankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen ja tekemään sen korvauksetta. Toimikunnan jäsenyyteen kolmeksi vuodeksi kerrallaan sitoutuvat uhraavat siis sekä omat apurahahakumahdollisuutensa, mutta myös runsaasti aikaansa tärkeänä pitämäänsä taiteenedistämistyöhön omalla alueellaan. Tässä eivät edes voi tulla esille jäsenten mahdolliset yhteiskunnalliset mielipiteet tai poliittiset sidokset, ainoastaan heidän yhteytensä taideorganisaatioihin ja kokemuksensa taiteilijatyöstä.

Valtion koko taidehallinto tulee vahvistumaan vuonna 2008 ja alueellisten taidetoimikuntien yhteistyö keskustason taidehallinnon kanssa kiinteytyy. Vuoden 2007 alussa työnsä aloittaneissa taiteen keskustoimikunnassa ja valtion taiteenalakohtaisissa toimikunnissa on nyt jäseninä poikkeuksellisen runsaasti alueellisen taidetoimikuntatyön tuntijoita, mm. nykyisiä ja entisiä puheenjohtajia, jäseniä ja läänintaiteilijoita. Tämä kehitys turvataan vielä syksyn kuluessa myös lainmuutoksella ja se johtaa toivottavasti siihen, että taidetoimikuntalaitoksen kokonaisuuteen ja sen toiminnan objektiivisuuteen voidaan myös kenttätasolla yhä paremmin luottaa.

Kriittinen asenne kaikenlaista hallintotoimintaa kohtaan on tervettä, mutta pitää myös varoa aiheuttamasta taiteilijakunnassa sellaisia yleistysvaaroja tai virheellisiä tulkintoja, jotka voivat heikentää taidehallinnon toimintamahdollisuuksia tulevaisuudessa. Niin voi käydä, jos hyvät alueellisen taide-elämän asiantuntijat eivät pelkästään puutteellisen informaation takia enää jossakin vaiheessa olekaan käytettävissä alueellisen taidetoimikunnan jäseniksi. Juuri siitä voi seurata myös se tilanne, jossa puolueeton taiteen edistäminen ei enää kaikilta osin olisi toimikuntatyön ainoa oikea päämäärä.

Teksti:
Armas Ketonen, pääsihteeri
Pirkanmaan taidetoimikunta