Blood sweat & tears
- teemanäyttely rakkaudella

Kesä-heinäkuussa Taidekeskus Mältinrantaan levittäytyi Tampereen Taiteilijaseuran teemanäyttely nimeltä ”Rajaton rakkaus”, jossa nähtiin maalauksia, tilateoksia ja veistoksia sekä performansseja ja videota.

Onko rakkaus omistamista ja muiden asioihin puuttumista? Anna Hyrkkäsen teoksessa Sweet America Yhdysvaltain liput vääntyilevät kuin kynttilänloput, jotka ovat aikansa valaisseet. Vaikuttaa siltä kuin suuri ja makea ystävämme olisi joutunut liian kuumiin paikkoihin. Tarkemmin katsoen teoksesta tosin törröttää raketteja. Vahan ohella teokseen on käytetty pumpulia, joka luo pilvilinnan tuntua.

USA:n innokkuutta rajojensa ulkopuolella on kritisoitu vähintään Vietnamin sodasta lähtien. Toisaalta perhekodin lapset, joita voisi kuvitella rajattomiksi, ovat kursailleet enemmän Tiina Lammisen teoksessa. Lammisen sarja monokromaattisia teoksia oli esillä lastensuojelun perhetukikeskuksessa. Jos värisarjasta löytyi oma lempiväri, sen saattoi vaihtaa omaan piirustukseen, joita tehtiin Lammisen vetämissä työpajoissa. Kuitenkin vain neljä työtä on vaihdettu, vaikka pajoja on ollut seitsemän. Ehkä lempivärien kirjo ei ole osunut, tai lapset ovat arastelleet. Olihan ylitettävä sekä oman että taiteilijan omistusoikeuden raja. Mahdollista on sekin, että lapset ovat oudoksuneet yksivärisiä maalauksia.

Ruumiineritteitä ja splatteria

Tilallisen ohella rajat näyttäytyvät fyysisinä. Studio Mältinrannan hämärissä ruumiillisuus ottaa tulijan vastaan. Sirpa Perän videossa Minä rakastan sinua parittelevien koirien kiihko ja kiima voisi olla rajattoman villiä ja eläimellistä. Koirat ovat kuitenkin samaa rotua. Ne tunnustelevat tilannetta, nuuhkivat ja väistelevät toisiaan omien etikettisääntöjensä mukaan.

Marja Patrikaisella veri värittää molempia teoksia. Verta tihkuvat muovipallot on yhdistetty köynnökseksi kahleketjuilla. Teokset liikkuvat niin taiteen kuin viihteen maailmassa ja hyödyntävät kliseitä.

Paratiisin liudenneet rajat

Mielenkiintoista kyllä näyttelyn rakkaus on joko raadollista ja väkivaltaista tai tukahduttavaa. Jollei se umpioi, on kyseessä etäinen utukuva. Positiivisimmat rakkaustarinat versovat sisäisten maailmojen seinillä. Tuomo Rosenlundin sarjakuvahenkisistä maalauksista. Kotona tuo ensin mieleen Marja Pirilän sisätiloihin neulanreikäkameralla heijastamat ikkunanäkymät, mutta tällä kertaa maisema on oikein päin. Lisäksi se heijastaa eri todellisuutta kuin ulkona.

Ikkunasta pilkistelee metropoli pilvenpiirtäjineen, kun sisälle on maalattu kuusikkoa ja naivistisia vuoria. Maalari nojaa seinään omassa maailmassaan kuin valoheittimen pysäyttämänä.

Maalaus leviää kuvan seinille myös Maija Ojasella, jonka talo on paratiisilintujen vallassa. Gobeliinimainen runsaus ja päällekäyvä kauneus täyttää tilan ja häivyttää sen rajat.

Henna Joronen: Muistelmani, 2006. Siima, korkeus 265 cm.”

Henna Jorosen ”Muistelmani” siirtää keskustelun vähäeleisempään suuntaan. Samaan aikaan kanssani Mältinrannassa kierteli seurue, johon kuului pikkupoikia. ”Ootko huomannut, että täällä on valkoinen joulukuusi”, kysyi toinen naisista. Kimaltava siimahattara on toden totta katajan tai tuijan muotoinen, ja sillä on myös kuusenjalka.

Sädehtivää jäärihmapuuta ihaillaan, kunnes joukon huomio kiinnittyy toisaalle. ”Lentokone!” Merja Miettisen teos, joka liitelee hiljaisena portaiden yllä, jää helposti huomaamatta. Bleu, l’amour est bleu clair.

Kalevi Mäkelän performanssista ”Rahan himo”

Kesän teemanäyttely sisälsi myös performansseja Taina Valkoselta ja Kalevi Mäkelältä. Näyttelylle on kaavailtu jatkoa galleria Kritikussa Prahassa ensi vuonna. Vastalahjaksi prahalaiset tuovat keväällä Floora ja Fauna -näyttelyn Rajataidegalleriaan.

Teksti: Minna Soraluoma
Kuvat: Anne Paldanius

Lisää kuvia http://www.tampereentaiteilijaseura. fi/rajatonrakkaus.html