Voiko kuvataiteilija kirjoittaa järkevästi

Vaikeatajuista...

Gerald Grow’n mainitsemat ilmiöt ehkä aiheuttavat sen, että visuaalisesti ajattelevan teksti toisinaan näyttää arvoitukselliselta verbaalin silmissä.

Päivi Mehtonen on puhunut vaikeatajuisuudesta taiteen ja taideteorian kielenkäytössä. Tällaisen hämäryyden tehokeinoja ovat vaikeatajuiset viittaukset, kronologian rikkominen ja kaikki liiallisuus, kuten liika pituus tai yksityiskohtaisuus, toisto, turha monisanaisuus ja luetteleminen. Hämäryyden kenttä ulottuu oraakkelilauseiden moniselitteisyydestä arvoituksen älypeliin.

Toinen verbaalikko, Miisa Jääskeläinen, jaottelee kirjoittajaoppaassaan aloittelevia kirjoittajia helposti ja vaikeasti kirjoittaviin. Jääskeläinen yhdistää vaikean tekstin lahjakkaaseen kirjoittajaan, joka suuntautuu älyllisesti ja kuvittaa valmiita teoreettisia malleja.

Sekä Mehtosen että Jääskeläisen kuvailema vaikeatajuisuus muistuttaa Grow’n visuaalisen ajattelijan kirjoittamista. Ehkä verbaalit ajattelijat voivat tulkita omasta ajattelutavastaan poikkeavan kirjoittamisen helposti älylliseksi ja etsivät turhaan teoriaviritelmiä.

Tarkoituksellista hämäryyttä ja liikaa sivistyssanoja lienee eniten taiteen teorian kielessä. Monilla taiteilijoilla kyse voisi olla vaikeudesta vaihtaa ajattelun muotoa sellaiseksi, mitä ei normaalisti tarvitse. Voisi kuvitella, että vaikeuksia olisi omista teoksista kertomisessa, koska niitä käsitellään ei-verbaalisesti visuaalisina tai spatiaalisina kokonaisuuksina. Listaaminen käsittelemättä asioita sen tarkemmin onkin yleistä näyttelytiedotteissa

Grow mainitsee, että monet kokevat tuotantonsa ja elämänsä yhtenäisenä, jakamattomana kokonaisuutena, joten siitä on vaikea kirjoittaa.

...vai syvällistä

Kirjoittamisen kuvallisuus voi Grow’n mukaan olla myös etu. Parhaimmillaan kuvallinen teksti yltää säteilevään ja monitulkintaiseen tulokseen. Tällaista sanankäyttöä on myyteissä, Raamatussa, runoudessa ja mystisismissä.

Lisäksi osa kuvallisista ajattelijoista pystyy kirjoittaessaan käyttämään riittävästi myös verbaalia ajattelua ja siten ilmaisemaan ajatuksiaan sujuvasti. Verbaalisesti vahvempaa kirjoittamista on myös mahdollista oppia. Avuksi on, jos tiedostaa, milloin turvautuu itselleen tutumpaan kuvalliseen ajatteluun, ja kuinka kirjallisen ilmaisun työstäminen poikkeaa ei-verbaalisesta ajattelusta.

Minna Soraluoma

Lähteitä:
Gerald Grow: The Writing Problems of Visual Thinkers 1994, 1996.
Grow’n kotisivuilla: http://www.longleaf.net/ggrow/

Päivi Mehtonen (toim): Kielen ja kirjallisuuden hämärä 2002.

Miisa Jääskeläinen: Sana kerrallaan 2002.