Olen toiminut kolmisen kuukautta Tampereen Taiteilijaseuran puheenjohtajana ja tutkaillut uutta toimenkuvaani. Toki aiempi johtokunnanjäsenyys on tehnyt toimintatavat ja monet muut asiat tutuiksi, mutta aina tulee myös uutta.
Anna Kirstinä, puheenjohtaja. |
Taiteilijaseurassa odotamme haasteita, joita Mältinrannan uusien työpajatilojen käyttöönotto tuo tulevaisuudessa. Ryhdytäänkö taidelainaamotoimintaa vauhdittamaan Euroopan sosiaalirahastolta saatavalla tuella? Millaisia kansainvälisiä residenssivaihtoja yhteistyö muiden tamperelaisten taidetahojen kanssa tuo? Ja alkaahan myös Paula Toppilan kuratoima Pirkanmaan Triennaalikin pukata päälle.
Taidepoliittisena asiana olen kiinnittänyt huomiota keskusteluun taiteilijoiden sosiaalisen aseman kohentamisesta. Olen ollut erityisen iloinen siitä että taiteen ja tieteen pätkätyöläisten edustajat ovat toimineet yhteisessä asiassa rinnakkain, sillä eroavaisuuksista huolimatta toimeentulo-ongelmat ovat yhteisiä.
Kuvataiteilijana toivon, että prosenttiperiaatteen noudattaminen yleistyisi, ja julkisten rakennusten kustannuksista todellakin varattaisiin vähintään yksi prosentti taiteeseen. Tilaustöiden tekeminen on myös mielekästä. Tuleehan niissä usein tilaajan ja taiteilijan sekä taideteoksen ja tilan välille erityistä vuorovaikutusta.
Ensi syksynä ovat kunnallisvaalit. Pidän kulttuuri- ja erityisesti kuvataidemyönteisyyttä yhtenä kriteerinä, kun valitsen ketä äänestän. Toivottavasti tietoa suhtautumisesta kuvataiteeseen on saatavilla, ja hyviä ehdokkaita on niin paljon, että valitseminen on vaikeaa.
Ennen vaaleja on kuitenkin suosikkivuodenaikani eli kesä. Suunnittelen viettäväni sen suurimmaksi osaksi Tampereella. Toivottavasti säät mahdollistavat uimareissut Pyynikin rannoille työpäivien päätteeksi.
Teksti:
Anna Kirstinä