TYÖVÄENOPISTOJEN YHTEISTYÖ SYNNYTTI UUDEN OPETUSMALLIN

"TÄMÄ ON PELKKÄÄ HUPIA!"

Perjantai-iltana Sara Hildén -akatemian käytävillä kulkee innostuneen oloisia ihmisiä. Osa valmistelee perusopinnot päättävää näyttelyä, osa valmistautuu ympäristötaiteen kurssin tehtävään.

Kirsti Ek viimeistelee luokkahuoneessa grafiikan työtään. Hän on suorittanut perusopinnot ja syventäviäkin opintoja vuoden verran.

Kirsti Ek löysi grafiikan uudestaan Sara Hilden -akatemiassa.

- Olen harrastanut kuvataidetta lapsesta saakka ja nyt halusin jatkaa ja syventää vanhaa harrastusta. Olen saanut uutta näkökulmaa käyttämiini menetelmiin ja päässyt eroon vesiväri-inhostani. Grafiikka on taas ollut aivan uusi ja innostava tuttavuus, Ek sanoo.

- Haluan pitää maalamisen harrastuksena ja vain nauttia siitä. Voin tehdä ehkä rennommin ja vapaammin mitä haluan, kun ei tarvitse tällä elättää itseään. Teen työssäni arkkitehtina muun muassa värisuunnitelmia, joten tukee tämä mukavasti työntekoakin, Ek pohtii. Vain yksi asia harmittaa:
- Muutan syksyllä pois Tampereelta ja joudun keskeyttämään opintoni ja se harmittaa tosi paljon, hän manaa.

Luokanopettajana työskentelevä Katja Koskituuri ja sähköautomaatioasentaja Jouni Lappalainen aloittelevat ympäristötaiteen tehtävää. Koskituuria on viehättänyt ryhmässä työskentely.

- Meillä on innostava porukka, joka tekee töitä vakavissaan mutta osaa pitää myös hauskaa. Tekemisen ilmapiiri on todella hyvä. Monesti on viikon rasituksista väsynyt, mutta täältä saa loistavan alun viikonlopulle, Koskituuri hehkuttaa.

Taidetta uusin silmin

Lappalainen on kurssin aikana oppinut katsomaan taidetta uusin silmin.
-Olen oppinut katsomaan sitä tarkemmin ja löytämään sitä ajatusta, mitä teoksessa on koetettu hakea. Myös tekniikan tuntemus on avannut näkemään taiteesta muutakin kuin pintatason, Lappalainen sanoo. Hän tietää tarkkaan, mitä opetukselta haluaa.

- Tärkeintä on löytää oma juttunsa ja keskittyä siihen. Olen jämähtänyt nyt akryylimaalaukseen, mutta toisaalta paljon on vielä kokeilemattakin, hän toteaa.

Päivi Maanoja-Lintulaakso työstää puupiirrosta, Irmeli Lähteenmäki (oik) kannustaa.

Päivi Maanoja-Lintulaakso on kuvataiteen opettaja peruskoulussa. Hän aloitti opinnot tyttärensä innoittamana.
- Tyttäreni kävi Sara Hildén -akatemian ja katselin kateellisena, kuinka kivoja töitä he täällä tekivät. Kun opetus alkoi myös aikuisille, päätin, että minun on päästävä mukaan.

- Tämä on minulle pelkkää hupia ja nautin joka hetkestä. Tietenkin tästä on myös hyötyä työssäni kuvisopettajana, mutta se on sivuseikka. Meillä on kiva ja motivoitunut porukka ja saamme kokeilla vapaasti. Joudumme myös paljon miettimään ja perustelemaan tekemisiämme ja se on erityisen hienoa, Maanoja-Lintulaakso kehuu.

TEKSTI: Pertti Peltonen, pertti.peltonen@luukku.com

KUVAT Harri Sirola, harri@sirola.net