Puheenjohtajan palsta:

ENNAKKOLUULOT

Kuvataiteen kenttä on muuttunut. Kuvataiteilijoita on määrällisesti entistä enemmän ja uusia valmistuu alan oppilaitoksista koko ajan lisää. Elannon hankkiminen ja kuvataiteilijana menestyminen on entistä haastavampaa. Pinnalle pääseminen on vaikeaa. Moni sinne pääseekin, mutta kenties vain vähäksi aikaa; uusia mielenkiintoisia taiteilijoita putkahtaa pinnalle ja nopeasti he taas unohtuvat seuraavan kiinnostavamman tulokkaan myötä.

Taiteen kenttä kuluttaa kuvataiteilijaa, mutta tavallinen kuluttaja ei. Ei ainakaan Tampereella. Kaupunkilaiset riemuitsevat siitä, että huonekalu- ja sisustusjätti Ikea saadaan Tampereelle. Eli tamperelaisetkin ovat kiinnostuneita oman elinympäristönsä visuaalisesta ilmeestä. Tämä kiinnostus ei kuitenkaan näy kuvataiteen kuluttamisena. Tampereelta nimittäin puuttuu lähes kokonaan yksityinen kaupallinen galleriatoiminta, josta vedän sen johtopäätöksen, että se on kannattamatonta. Tampereella ei ole tarpeeksi kuvataidetta ostavaa asiakaskuntaa. Ikea tarjoaa mahdollisuuden sisustaa kotinsa aivan samanlaiseksi kuin naapurilla. Mutta niille tamperelaisille sisustajille, jotka haluavat erottua naapureistaan, tarjoan hyvän idean: kuvataide on persoonallista. Kuvataide on monin kerroin kiinnostavampi sisustuselementti kuin esimerkiksi uusi sohva. Kokeilkaapa!

Ruotsista on Ikean lisäksi tullut muutakin Pirkanmaalle. Taidesuunnistus on avointen ovien ideaan pohjaava tapahtuma. Näitä tapahtumia on kyllä nähty ja koettu ulkomailla, Suomessa ja Tampereella ennenkin, mutta Pirkanmaan taidetoimikunta kävi muutama vuosi sitten Ruotsissa hakemassa inspiraatiota paikallisista "konstrundan" -tapahtumista ja näin käynnistyi vuonna 2005 ensimmäinen Taidesuunnistus-tapahtuma. Se, mikä erottaa Taidesuunnistuksen aikaisemmista avointen ovien tapahtumista, on sen mittavuus. Taidesuunnistus on mittava maantieteellisesti, osallistujamäärällisesti ja erityisesti markkinointinsa puolesta. Tapahtuma tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden taiteilijoille tuoda esiin tekemistään: markkinoida, myydä, saada palautetta ja solmia kontakteja. Tämä huomattiin jälleen 21.-22.4. vietetyssä, järjestyksessään kolmannessa tapahtumassa, jossa oli sateisesta lauantaista huolimatta arviolta noin 20000 yleisökäyntiä. Kauppaa tehtiin ja yleisön hymyilevistä kasvoista päätellen taide-elämyksiä annettiin ja koettiin.

Taidesuunnistuksen kävijämäärä osoittaa monella tavalla vääräksi myös Aamulehden päätoimittajan Matti Apusen (AL 11.3.2007) väitteen: "Ketään eivät kiinnosta suttuiset ja tärisevät taidemenninkäiset, jotka ilmoittavat rakentavansa kansallisia merkityksiä, vaikka eivät pysty rakentamaan edes makkaravoileipää." Taiteilijat kiinnostavat ja taiteilijat pystyvät moneen, toisin kuin päätoimittaja, joka pystyy kirjoituksellaan tuomaan esiin lähinnä vain oman ennakkoluuloisuutensa.

Yksi apu kuvataiteilijoiden parempaan toimeentuloon, menestymiseen ja imagon nostamiseen on markkinointi. Sillä mikäli halutaan, että kuvataiteella on merkitystä, tulee taiteen ja taiteilijoiden vastata myös yhteiskunnan uusiin rakenteellisiin muutoksiin. Tämä halveksuu joidenkin taiteilijoiden mielestä taiteen ja taiteilijan riippumattomuutta. Taiteilijathan ovat omasta mielestään avarakatseisia, kokeilevia ja innovatiivisia. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että taiteen ja taiteilijoiden menestymisen pahin vihollinen on taiteilijoiden oma ennakkoluuloisuus. Epäkohdista valittaminen on tärkeämpää kuin se, että annetaan mahdollisuus uusille ideoille ja toimintatavoille.

Taidesuunnistus ei ole ainoa uusi mahdollisuus vauhdittaa taiteen ja luovuuden menestystä. Uusia vauhdittamisen rakenteita tarjoaa myös Tampereen kaupungin elinkeinopoliittinen Luova Tampere -ohjelma. Siinä on esimerkiksi ehdotettu eräänlaista "luovuuden Ikeaa" eli Luovuuskeskuksen perustamista. Hankkeella on epäilijänsä ja niitä löytyy myös taiteilijoista. Luova Tampere -ohjelma ja siihen sisältyvät hankeideat ovat kuitenkin osoitus sellaisesta ennakkoluulottomuudesta, josta moni voisi ottaa mallia. Luovuuskeskus tarjoaa monia mahdollisuuksia myös kuvataiteilijoille: työtiloja, yhteistyöverkostoja, alihankkijoita, tuotantopalveluja ja paljon muuta. Tosin siellä saatettaisiin kyllä joutua tekemisiin myös esimerkiksi viihteen tekijöiden kanssa. Huh huh!

TEKSTI: kuvataiteilija Jaakko Himanen
Tampereen Taiteilijaseura ry:n puheenjohtaja

KUVA: Laura Vahtola