KUVATAIDE KOHTAA FILOSOFIAN

Huono maku ja hyvä taide

Makuteoriat syntyivät jo ennen estetiikkaa 1600-1700-luvuilla. Aiemmin taiteenkin kysymykset liittyivät läheisesti maun kysymyksiin ja makukäsityksiä taas vaali kulttuurieliitti. Silloin hyvä taide tarkoitti hyvää makua ja huono taide (esimerkiksi populaari/kansankulttuuri) huonoa makua.

- Makuteoreetikot tarkoittivat hyvällä maulla hyvää kehittynyttä arvostelukykyä. Sittemmin hyvä maku on usein tarkoittanut vain yhteiskunnan yläluokan tapoja ja mieltymyksiä. Kummassakin tapauksessa hyvä maku on kriteerinä aika konservatiivinen. Se vaatii hidasta uusiutumista ja sitä, että useat ihmiset ovat maunkysymyksessä samaa mieltä. Koska makua on pidetty sosiaalisuutensa vuoksi sovinnaisuuteen sidottuna, on moderni taide pyrkinyt häätämään maun käsitteen taiteesta kokonaan tai kääntämään käsitteen nurin: ärsyttämään totuttua makua ja kokeilemaan hyvän maun rajoja, Tuukka Tomperi kertoo.

Tomperin mielestä kilpailevan tarjonnan kaupallisuuden tähden on tärkeää kouluttaa ihmisiä tutustumaan nykytaiteeseen. Nykytaiteen on päästävä eroon elitistisestä leimasta, sillä tosiasia on, että pitkällä aikavälillä populaarikulttuuri aina voittaa korkeakulttuurin.

Tekijyyden merkitys

Tekijä ei ole kadonnut, vaikka sen tappamiseksi on tehty sitkeitä yrityksiä.
- Nykytaide henkilöityy, sillä anonyymiä tai yhteisöllistä, nimeämätöntä taidetta ei juuri tehdä. Kaikki tämän päivän yhteiskunnalliset ilmiöt, niin kulttuurissa kuin politiikassakin, pyritään näkemään yksilön tekoina. Tässä ei puhuta vielä neroudesta, Tomperi pohtii.

Sen sijaan Tomperi kritisoi taidekritiikkiä epäsuorasta myyttien luomisesta.
- Nykytaide on haastavaa. Jotta katsoja ei jäisi teoksesta koetun ensivaikutelman vangiksi, tarvitaan aikaa ja useampia katsomiskertoja sekä tietoa perinteestä, tottumusta ja hyväntahtoisuuttakin. Tästä huolimatta monet taidetekstit kirjoitetaan siten, ettei tottunutkaan lukija saa tarkoitetusta selvää. Luetteloteksteissä voitaisiin tietoisemmin keskittyä teosten avaamiseen nykykatsojalle sen sijaan, että tuotetaan kieltä, joka näyttäytyy itsetarkoituksellisena.

Kuvataiteilijan ja tutkijan yhteinen asia

Taiteilijan ja tutkijan sosiaaliturva-asiat ovat yhdistäneet apurahansaajia ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevia, uuden työn prekariaattia. Tomperi näkee kysymyksen yksinkertaisesti: meillä joko koulutetaan liikaa tekijöitä tai sitten taiteeseen ja tutkimukseen tarvitaan lisää rahaa.

- Ehkä se, mitä voitaisiin tehdä, on korostaa riskiä, jonka tutkijaksi tai taiteilijaksi ryhtyvä ottaa: ettei voi olla varma siitä, saako työstään palkkaa, hän selvittää kantaansa. Toisaalta Tomperi ei voi olla muistuttamatta siitä, että tutkijan tai taiteilijan uran valinnut ihminen saa tehdä työtä jota haluaa.

Tomperin mukaan ihanneyhteiskunta, jossa jokainen saisi valita ammattinsa ja saisi työstään palkkaa, on vielä kaukana. Eivät lähellekään kaikki vakituista palkkatyötä tekevät ole haaveilemassaan työssä.

Että se taiteilija saa vieläkin kuolla keuhkotautiin ullakolla?
- Kyllä sitä filosofitkin ovat kylmyyteen kuolleet, esimerkiksi Descartes kuoli, Tomperi muistuttaa.

TEKSTI: Tiina Lamminen

KUVA: Aino Louhi,
aino@kaino-kustanne.com

Metson Filosofian illoista lisää seuraavalla sivulla >>