Taiteilija Henna Joronen työskentelee henkilökohtaisena avustajana neljä tuntia päivittäin ja 20 tuntia viikossa. Tämä sivutyö mahdollistaa kuvanveistäjän toimeentulon ja päätyön eli taiteenteon: “Niukin naukin tulen toimeen. Koen olevani duunari. Kuvitelmat ‘hienosta ja boheemista taiteilijaelämästä’ ovat kaukana siitä”. Kansaneläkelaitokselta Henna Joronen saa lisäksi soviteltua päivärahaa. Kelalle hänen on pitänyt selittää, minkälaista taiteilijan työ on. Termillä “ammatinharjoittaja” on selvityksistä yleensä päässyt. Sitä vastoin työvoimaviranomaisten kanssa on ollut hankalampaa. Nämä ovat vihjanneet alan ja ammatin vaihtoa, koska “taiteella ei elä”. Henna Joronen pahoittelee sitä, ettei työvoimatoimistoissa ole minkäänlaista taiteen tuntemusta, toimistoissa ei yksinkertaisesti tiedetä, mitä taiteilijat tekevät. Ilmapiiri toimistoissa on tuntunut lähinnä syyllistävältä. Onpa Henna Joronen käynyt työvoimapoliittisen työnhakukurssinkin, joka tosin oli suunnattu toimihenkilöille. Verottajan kanssa ei ole ainakaan vielä tullut vastaan erityisiä ongelmia, koska hänellä ei ole ollut työhuonekustannuksia eikä liiemmälti materiaalikulujakaan. Henna Joronen ei kuulu alv-menettelyn piiriin. Hän toteaa, että ylipäätään viranomaiset ovat aika heikosti perehtyneitä taiteen parissa työskentelevien ihmisten elämään.
Niukan toimeentulon hyvä puoli on Jorosen mielestä se, että “ainakin jalat pysyvät tiukasti maassa”. Sivutyösuhde on onneksi toistaiseksi voimassa. Itse asiassa Henna Joronen valmistui aikoinaan kokiksi. Kokin työtä hän on tehnyt yhden kesän 90-luvun puolivälissä eikä enemmälti pitänyt siitä työstä. Henna Joronen soisi taiteilijoiden työllistyvän muutenkin kuin yrittäjinä. Esimerkiksi arkkitehtuurissa taiteilijoita voitaisiin ottaa mukaan asioiden suunnitteluun jo aikaisessa vaiheessa. Se voisi olla antoisaa ja mielenkiintoista kaikkien kannalta. Henna Joronen ei ensisijaisesti ajattele taiteen myyntiä töissään: “Jos myynti nousee etusijalle, se vaikuttaa taiteen laatuun. Taiteesta tulee tuote, enkä halua tehdä tuotteita, vaan nimenomaan uniikkeja töitä. Työni ovat sitä paitsi usein kantaaottavia, eikä niitä silloin välttämättä haluta asettaa seinille.”
Kansainvälinen vuorovaikutus
Henna Joronen toteaa oman taiteensa suomalaiseksi. Täkäläinen luonto näkyy hänen taiteessaan. Luonnon hiljaisuus ja mielen melankolia vaikuttavat siihen. Jorosen mukaan ihmiset ovat muualla toisenlaisia. Barcelonassa hän vietti kuukauden Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan residenssissä. Jorosen mielestä Euroopan unioni on hyvä juttu. Se mahdollistaa vapauden liikkua. Esimerkiksi ympäristönsuojelussa yhteinen eurooppalainen toiminta on tosi tärkeä asia. Turkin mahdollisesta EU-jäsenyydestä hän toteaa, että se voi olla oikeaan osunut ratkaisu. EU voi tuoda suvaitsevaisuutta turkkilaiseen yhteiskuntaan ja kehittää ylipäätään kristittyjen ja muslimien välistä vuorovaikutusta ja sovintoa. Asiat voivat mennä tietysti pieleenkin. Kuvanveistäjä Henna Jorosta itseäänkin kiinnostaa työskentely ulkomailla. Se on “vahva vaihtoehto”, kuten hän sanoo. Jorosen mukaan taideorganisaatiot helpottavat yhteydenpitoa; esimerkiksi Tampereen Taiteilijaseurasta saa tietoa ja neuvoja. “En tee taidetta pelkästään itselleni, kavereita tarvitaan. Tulevaisuudessa opetustyö voisi kiinnostaa. Olen suorittanut taiteilijan ammattitutkinnon Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa”.
Kuvat: Henna Joronen
Henna Jorosen haastattelu 1.10.2004 Risto Haapsaari