Seniorit vahvasti kuvassa mukana
Ryhmä 60+ asettaa kolmannen kerran teoksiaan esille marraskuussa 2004 omassa kotikaupungissaan. Edellisen kerran sama ryhmä esiintyi vuonna 1998 Taidekeskus Mältinrannassa ja vuonna 1999 Galleria Saskiassa. Vuoden 1998 näyttelyn teemoiksi oli valittu pienimuotoisuus ja ajankohtaisuus, eivätkä nämä asiat kaiketi ole vanhentuneet myöskään vuonna 2004. Seuraavassa kerrotaan lyhykäisesti taiteilijaryhmän jäsenten tunnoista tulevan näyttelyn alla ja hieman muistakin asioista. Alun perin tarkoitus oli pohtia myös ”eurooppalaista identiteettiä”, mutta siitä tuntui olevan kovin vaikea sanoa mitään konkreettista. Haastattelut on tehty elo-syyskuussa, joten näyttelyyn oli vielä aikaa. Täydellinen Ympyrä kiittää ryhmää ja heidän läheisiään haastatteluista.
Pienimuotoisuus ja ajankohtaisuus asialistalla yhä?
|
| Unto Hietanen ja “Heimonsa valio” |
Kuvanveistäjä Unto Hietanen (UH): Mielessä ei ole vielä mitään määrättyä teemaa, mutta kyllä pienimuotoisia ja supisuomalaisia oman valimon töitä tulee esille. Näissä viime vuosien aikana valmistuneissa töissä toistuvat vene- ja lintuaiheet, osin esille laitettavat teokset ovat vielä harkinnassakin. Työhuone mahdollistaa pienet työt. Nuorempana tuli hakattua kiveä, nyt käytän enemmän pronssia.
|
| Ossi Somma ja “Mietiskelijä (näinkö tässä kävikin)” |
Kuvanveistäjä Ossi Somma (OS): Taiteessani tuoli on ollut tavara-ahneuden ja vallankäytön symboli jo nelisenkymmentä vuotta. Nämä asiat ovat ajankohtaisia yhä mitä suurimmassa määrin. Kun ihminen rakastuu tavaraan, hän muuttuu tavaransa kaltaiseksi. Ehkä tätä voisi verrata koiranomistajiin, joista sanotaan, että he muuttuvat lemmikkiensä näköisiksi. Tuoli on esillä nytkin ja mitalit edustavat minulle pienimuotoisuutta.
Taidemaalari ja -graafikko Veikko Stålhammar (VS): Tuon esille vapaamuotoisia vesiväritöitä. Grafiikkaa ei tällä kertaa tule esille, koska talotyöt ovat vieneet aikaa. Luonto ja lähipiiri ovat minua lähellä. Vesiväri muodostaa suoran kontaktin pintaan, grafiikka on suuritöistä.
|
| Veikko Stålhammar ja “Kappeli” |
Taidemaalari ja -graafikko Gunnar Pohjola (GP): Taidan olla unissakulkija ilman ulkoisia määrittelyjä. Pienimuotoisuus ja intiimiys ovat minua lähellä. Olen piirtäjä, kaikki alkoi piirtämisestä ja sen lisäksi tulivat värit. Minulle luonto on tärkeä. Samat lapsuudenmaisemat, etenkin Amuri, lomittuvat vanhuuden päiviin ja koetan niitä kuvata. Minulla tunteet ovat lähtökohta kuvanteossa. Kertomus ei sinänsä ole pahasta, mutta se ei saa ylittää esteettisyyttä. Kun kuva on valmis, on myös analyysin paikka.
|
| Aarre Vatanen ja “I” |
Taidemaalari ja -graafikko Kirsti Melartin (KM): Intiimiys ja yksityisyys ovat minua lähellä. Lapset ja lastenlapset ja heidän maailmansa niin ikään. Ihmisen elämässä on tietysti muutakin kuin työ. Taiteen terapeuttinen merkitys saattaa olla jo klisee, mutta kuvan tekeminen on minulle ehdottoman tärkeätä. Taide on vakava asia, vaikka ironiaa käyttäisikin. Toisinaan surumielisyys ja masennuskin ovat kuvassa mukana. Minulle taiteenteko on pitkä prosessi, lähtökohdat voivat löytyä esimerkiksi 1980- ja 1990-luvun luonnoksista ja niiden pienistä yksityiskohdista. Olen ensisijaisesti piirtäjä, mikä toisaalta saattaa ohjata myös maalaamista. Käytin aluksi öljyä, mutta allergian vuoksi siirryin akryylimaaleihin. Viime aikoina kollaasit syntyvät ikään kuin maalausten esiasteena.
Taidemaalari ja -graafikko Aarre Vatanen (AV): Tässä vaiheeessa ei ole kummempaa mielessä, mutta esille tulee uusia pienimuotoisia töitä, konkretismia. Käytän öljyä, koska se vaatii enemmän työtä. Mielestäni tempera on liian helppokäyttöistä.