Täydellinen Ympyrä tarkastelee seuraavassa taiteilijoiden verotuksen ja arvolisäverotuksen (alv) näkökohtia ja esittelee samalla niin sanotun Tampereen mallin alkuvarastovähennyksen laskemiseksi. Taiteilijaseuran toimistosta seuran jäsenet saavat yksityiskohtaisempia neuvoja näissä asioissa. Arvonlisäverotuksen pulmiin voi ja kannattaa hakea ohjausta myös verotoimistosta. Verottajan kirjallinen ohjaus on ilmaista eli se on jo kertaalleen veronmaksajien kustantamaa. Kirjallinen ohjaus sitoo verottajaa edellyttäen, että ohjauspyynnössä tosiasiat on esitetty oikein. Suullinen ohjaus ei verottajaa sido, joten siihen ei välttämättä kannata tyytyä.
AMMATTITAITEILIJAN VEROTUS
Verohallinto lähtee siitä, että ammattitaiteilijan toimeentulo tulee taiteenteosta. Jos verotettavan toimeentulo ei kokonaisuudessaan kerry taiteenteosta, niin taiteilija voi perustella ammattimaista toimintaansa viittaamalla aikaisempien vuosien aktiiviseen taiteelliseen toimintaan. Ammattitaiteilija on pitänyt näyttelyitä, hänen teoksiaan on julkaistu ja niitä on myyty, hänelle on ehkä myönnetty valtion taiteilija-apuraha, valtion taidepalkinto tai taiteilijaeläke. Ammattilaisen erottaa harrastelijasta lisäksi kuvataidealan ammatillisesta oppilaitoksesta saatu taiteilijan koulutus sekä taiteilijajärjestön, kuten esimerkiksi ammattiliittojen tai Tampereen Taiteilijaseuran jäsenyys. Taiteilijaseura toimittaa Tampereen verotoimistolle vuosittain jäsenluettelonsa, joka toimii yhtenä kriteerinä, kun verottaja arvioi verotettavan taiteilijatoiminnan ammattimaisuutta. Erotukseksi harrastelijasta ammattitaiteilija voi vähentää verotuksessa kaikki tulonhankkimiskulunsa. Verohallituksen ohjeen mukaan verottajan on pyydettävä verotettavalta lisätietoja koskien toiminnan ammattimaisuutta, jos taiteilijalla on verotuksessa useita tappiollisia vuosia perätysten.
Taidekeskus Mältinrannassa elokuun lopulla vieraillut verosihteeri Anja Sulasuo Tampereen verotoimistosta totesi, että taiteilijoiden kannattaa liittää vuosittain ansioluettelo veroilmoitukseensa, jotta verottaja voi saada käsityksen toiminnan ammattimaisuudesta. Anja Sulasuo totesi yleisenä huomionaan, että nykyään verotus on muuttunut myllyn kaltaiseksi. Verohallitus määrittelee ainoastaan verotuksen painopisteet, jolloin yksityiskohdat voivat helposti jauhautua massaan. Verosihteeri Sulasuon mukaan esimerkiksi arvonlisäveroasia elää ja muuttuu koko ajan.
Tuloverolain vai elinkeinoverolain mukainen verotus?
Rajanveto tuloverolain (TVL) ja elinkeinoverolain (EVL) kesken on joskus hankalaa. Yleensä EVL:n mukaisesti verotettavan taitelijan tulot koostuvat pääasiassa taideteosten myynnistä. Terhi Aaltonen (2003, 2004) mainitsee TVL:n mukaisen verotuksen eduiksi muun muassa, sen ettei siinä verotettavalle synny kirjanpitovelvollisuutta kirjanpitolain edellyttämällä tavalla ja että verolomake 15 on ehkä helpompi täyttää kuin EVL:n mukaisen verotuksen lomake 5. Niin ikään TVL:n mukaisessa verotuksessa kaikki eri tulonlähteiden tulot ja menot lasketaan yhteen, jolloin verotettavan ei tarvitse pohtia alijäämähyvitystä. Elinkeinoverolain mukaisen verotuksen puolesta puhuu Aaltosen mukaan taas se, että alijäämähyvityksen kautta voidaan alijäämäisen taiteellisen toiminnan tulosta vähentää enemmän ansaitsevan puolison verotuksessa. Tätä on muistettava vaatia verottajalta ennen verotuksen valmistumista. Edelleen EVL:n puolesta näyttäisi puhuvan se, että sen mukaisessa verotuksessa päivärahat ja kilometrikorvaukset ovat TVL:n mukaista verotusta suuremmat.
Anja Sulasuo Tampereen verotoimistosta vahvistaa, että se, kumman verolain mukaan taiteilijaa verotetaan, ratkaistaan verohallituksen ohjeen mukaan aina tapauskohtaisesti. Tällöin otetaan huomioon esimerkiksi saadut apurahat ja opetustyö. Jos taiteilijan toiminta on selkeästi sivutoimista, käytetään verolomaketta 15 (TVL). Sulasuo myöntää, että verotuksessa on paineita siirtyä EVL:n puolelle, jos taiteilija rekisteröityy arvonlisäverovelvolliseksi. Tämä siirto ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti.